Teini talossa

Autokoulu alkoi

Jaa

Eka ajokerta esikoisen kaa takana. Siis laik ever. Tyyliin, et toi on niinku ratti ja noin 300 mitkä roikkuu tossa, niin ettei nää tuulilasista ulos, on mun wunderbaumikokoelma.

Ajoimme meidän pikkutien päästä päähän (ehkä 10 kilsan lenkin siis) lähinnä ykkösellä mutta myös kakkosella, eikä ajettu kertaakaan ojaan, vaikka tie on tosi kapea ja siinä on salskeat ojat. Molempia jännitti ja jalkani krampannee vielä ensi viikollakin, kun olin koko ajan valmiina painamaan jarrua. Ei tarvinnut painaa.

Huomenna ajamme Lontooseen, koska siellä on hiukka haastavampaa ku tääl Saukonojal. Tää oikeenpuoleinen kärrypolkujen liikenneettömyys on niiiiiiin nähty.

Jaa

Kommentit (2)

Sain kirjastosta tekstarin josta ensimmäinen sana joka iskeytyi tajuntaan oli halkaisukirvesmies, eka ajatus oli et nyt tuli väärä kirja en lue dekkareita.. Ei kirja on ollut loistava, yritän lukea sitä säästellen. Olen tirskunut siihen malliin et mieskin haluaa sen lukea.
Minulla on just luvun alla sama kirja. Todellinen hyvän tuulen kirja! Ajattelin siinä lukiessa, että miten tämä meidänkin elämä on muuttunut tylsemmäksi ja tasaisemmaksi kuin ennen. Ja silloin oivalsin, että juuri noiden pienten lasten kanssahan sattuu ja tapahtuu kaikkea mukavaa ja extremeäkin, joille voi nauraa (ainakin jälkikäteen). Isommat lapset saavat toki myös aikaan extremeä, mutta ei aina niin ihastuttavalla tavalla. Oikein kaipaan niitä aikoja, kun lapset esittivät ihanan visaisia kysymyksiä tai omia havaintojaan elämästä :)