Teini talossa

Boring...

Jaa

Maalla asumisen huonoja puolia on, että täällä ei muun muassa ole asvalttia ollenkaan. Ei siinä muuten mitään, mutta se häiritsee suuresti skeittiharrastusta. Tai ei häiritse mutta vaikeuttaa.  Ja siksi on käytettävä mielikuvitusta ja otettava irti kaikki mahdollinen niistä raaka-aineista mitä on tarjolla.

Terassista.

Ihmettelin, että kuinka voi olla että terassi on monesta kohdasta ihan puusäleillä, kunnes käsitin: skeittilaudalla temppuilu on aika kuluttavaa puuhaa. Siksi kaupungeissa skeittipuistot tehdään yleensä betonista.

Vaan ei kai siinä mikään auta: jos on niin tyhmä, että on hankkinut maaseutuasunnon, jossa ei ole betonia eikä asvalttia niin sitten on vain totuttava siihen, että terassia saa korjata alvariinsa.

Samantyyppisiä ongelmia oli aikoinaan myös potkulaudan sekä rullaluistimien kanssa: pakko oli moiset hankkia, mutta vaikea niillä on nurtsilla tai hiekalla viilettää.

*

Ymmärrän kyllä lasten ja nuorison hetkittäisen ahdistuksen siitä, ettei täällä voi alkuunkaan yhtä hyvin temppuilla kuin Helsingissä Kiasman ja Musiikkitalon edessä.

Toisaalta epätoivoiset olosuhteet pakottavat luovuuteen. Terassista tulee se skeittipuisto ja rampit rakennetaan itse filmivanerista. Hevostalli muuttuu salibandyareenaksi (vähän vain rakennustelinelevyjä reunoille). Hirsisaunan seinästä syntyy koripallokenttä (tai ainakin koripallotelineen paikka). Leikkimökin terassin ovi- ja ”ikkuna”-aukko on kuin luotu jalkapallomaaliksi.

Paras oli kun puuceen seinään oli pari vuotta sitten ilmestynyt spraymaalattu graffiti. Nii et ei tääl mittä junttei olla vaan urbaaneja rebellejä, vaik junttilassa asutaankin!

*

Tylsyys on mahtava voimavara. Kun on koko ajan ihan sairaan tylsää, on pakko keksiä tekemistä. Siinä puuhassa mielikuvitus kehittyy ja sitten tulee siinä sivussa opittua kaikenlaista. Esikoinen opetteli huvikseen soittamaan kitaraa kun ei ollut muutakaan tekemistä.

Sitten jossain vaiheessa murrosiässä itse kukin sanoo sille tylsyydelle heippa, ja lapset katoavat kuka milläkin tavalla. Yksi lähtee kylille eikä tule sieltä ikinä takaisin tai jos tulee niin lähtee saman tien uudestaan. Toinen keksii, että tuossa vieressähän on kaupunki ja siellä voi puuhata kaikenlaista. Kolmas huomaa, että itse asiassa täällä maalla on tilaa niin, että maailman voi myös tuoda TÄNNE, ja ryhtyy tekemään kavereiden kanssa asioita, joita täällä on helpompi tehdä: meillä on mahdollista istuttaa seitsemän kaveria keittiöön ja ryhtyä kokkaamaan. Meillä voi lämmittää rantasaunan ja sytyttää nuotion ja ryhtyä grillaamaan. Kerrostalossa sellaisia ei oikein mahdu tai voi tehdä (paitsi jos on kerrostalokolmio jossa on oma meri).

*

Jokainen meidän lapsista on reagoinut vähän eri tavalla siihen tylsyyteen minkä olemme heille syntymälahjaksi antaneet. Luulen, että sitä tylsyyttä he vielä monesti muistelevat ja sitä arvostavat.

Jaa