Teini talossa

Buenos tardes

Jaa

Näin sitä on koettu Barcelona. Oli mainio reissu. Se vain vähän jäi harmittamaan, että meillä oli kolme kriteeriä apartementosillemme: siellä piti olla netti (minun piti hiukan tehdä töitä), dvd (lapset voivat katsella Simpsoneita sillä aikaa kun vanhemmat katselevat auringonlaskua) ja terassi (jossa sitä auringonlaskua katsellaan).
No. Netti oli mutta ei toiminut. DVD:tä ei ollut ja terassin ovessa luki, ettei siellä saa olla kymmenen jälkeen, kun häiritsee naapureita. Lisäksi sängyn alla kulki metrolinja, mutta ei se metro toisaalta kulkenut kuin kerran viidessä minuutissa, niin että siinä jäi yli neljä minuuttia aikaa rauhoittua heräämisen välissä.
Lopulta kaikki meni kyllä ihan hyvin: kävin ostamassa nettitikun, jolla miten kuten pärjäsin – Barcelonan yhteydet vain olivat niin huonot, että netissä saattoi olla kerralla noin kaksi minuuttia ennen kuin yhteys katosi. Hommat sain kuitenkin tehtyä.
Ja kun oli se tietokone mukana, Simpsoneita saattoi katsoa siitä, mikä ei ole ihan sama, mutta menetteli.
Terassilla olimme anarkistisesti kymmenen jälkeen, mutta emme riehuneet ja pitäneet allasbileitä, ennen kaikkea siksi, ettei siellä ollut allasta.
Ja mitä tulee siihen sängyn alla kulkevaan metrolinjaan, niin ääneen tottui kyllä nopeasti.
Itse kaupunki oli hieno ja säät suosivat, ei siis ollut liian kuuma. Kävimme yhdessä vesipuistossa, joka oli hieman kaupungin ulkopuolella. Se oli oikein hieno aaltoaltaineen kaikkineen (Illa Fantasia –niminen taisi olla, vinkiksi vaan jos kuka on sinne lasten kanssa menossa: kannattaa myös ottaa omia eväitä mukaan, piknik-paikka on mitä verrattomin, lisäksi pitkä pinna on paikallaan, koska sinne menee bussikuljetus siten, että sieltä pääsee pois vasta kun on uinut kuusi tuntia, mikä on, hmm, aika pitkä aika vaikka olisi kivakin puisto)
Ja se Gaudin kirkko oli hieno, kämppämme oli siinä vieressä. Sisällä emme käyneet, kun jono yltti Madridiin saakka.
Kaikkiaan voin suositella kohdetta, etenkin Turun seudulla asuville, koska täältä menee suora lento sinne, tai Gironaan nyt kumminkin, joka on 80 kilometrin päässä Barcelonasta – se Gironakin on muuten viehättävä pikkukaupunki.
 

Jaa

Kommentit (2)

Meidän retkikunta valitsi eräällä Portugalin reissulla hotellinsa mahdollisimman lähellä rantaa periaatteella. No, olihan se siellä - lähellä - ainut vika oli että nuo ilmoitetut metrit olivat jyrkkää, pystysuoraa kallota. Samalla reissulla myös meidät Helsinkiin hakeva ja jo ennakolta maksettu liittymäkuljetus jätti saapumatta sovittuun aikaan sovittuun paikkaan, ja ehdittiin lennolle ottamalla alle taksi, jonka maksumiehestä tapeltiin viikkoja jälkikäteen matkanjärjestäjän kanssa. Oma seikkailunsa oli tutustuminen - silloin vielä uutena asiana - lomaosakekauppiaisiin, jotka kyllä ystävällisesti veivät meidät kohteeseensa, mutta kun kauppoja ei syntynyt, paluukyyti järjestyi tuntien viiveellä kuhmuisen transitin ikkunattomassa peräloorassa. Ja että matka olisi ollut täydellinen, tein vielä tulomatkalla tullissa tuttavuutta poliisikoiran kanssa - olisiko sieltä pakun perästä tarttunut joku kiinnostava aromi turistiinkin... Eli ei ihan putkeen mennyt, mutta muistoja tuli..
Portugal - tuo mahdollisuuksien maa! (Tai ainakin maa, jossa kaikki on mahdollista)