Teini talossa

Dementiahuolia

Jaa

Perheen lahjainventaario on tehty ja kaikki on hyvällä mallilla. Paitsi, että vaimolle ostamani laukku (tarkennus: hän valitsi, minä ostin) on kadoksissa. Ei ollutkaan siellä kaapissa, missä sen pitäisi olla. Kysyin neuvoa häneltä, koska hän yleensä tietää, missä asiat ovat. Hän kuitenkin kertoi minun kertoneen joskus lokakuussa, että olen piilottanut ao. lahjan niin hyvin, ettei hänkään sitä varmalla löydä.

Nyt vaikuttaa siis siltä, että olen onnistunut tässä piilottamisprojektissani yli odotusten!

Olisiko kellään ideoita, mistä kannattaisi katsoa? Oli meinaan aika kallis laukku... Puhumattakaan siitä, että jos sitä ei löydy, pitää varmaan hankkia joku uusi lahja ja se vasta onkin vaikeaa. 

Ei silti: melkein joka joulu käy jonkin lahjan kanssa niin, että se löytyy vasta tammikuussa. Ensi jouluksi toivonkin itselleni muistipillereitä. Ja sitten sellaisia pillereitä, joiden avulla muistan ottaa ne muistipillerini...

 

Palaan raportoimaan täältä amnesiasta heti kun muistan jotain raportoitavaa!
 

Jaa

Kommentit (6)

...hmmm... koska laukun on siis tarkoituksellisesti ja harkiten piilottanut mieshenkilö, se voi löytyä ihan mistä tahansa maan ja taivaan väliltä. Jääkaapissa tai saunaolutpiilossa se tuskin on, koska silloin joku olisi jo saanut kadotettuun esineeseen näköyhteyden. Mutta ehkäpä kannattaisi tsekata varmuuden vuoksi kaikki muut iskä-Lipastin rakkaimmat puuhapaikat, työkalupakit, haalareiden taskut, hikiset urheilukassit, pilkkihaalarin lahkeet ym. vain miehisellä logiikalla käsitettävissä olevat kohteet. Ja jatkoa ajatellen: muistipillereissä ei ole mitään noloa, joten pidä ihmeessä purkki ihan reilusti näkyvillä työpöydän nurkalla ettei pääse katoamaan...
Ehdotan puupinoa, keittiön kaapin päällistä, kellaria, koirankoppia, traktorin hyttiä, sängyn alunen. Hyvää Joulua ja etisntäintoa ja-onnea!
Hyviä ehdotuksia kaikki! Mutta lahja löytyi lopulta vähemmän proosallisemmasta paikasta: melko lailla keskeltä vaatehuoneen lattiaa, muovipussissa sentään. Laittoi kyllä vähän miettimään sitäkin, että jos keskellä vaatehuoneen lattiaa on paras piilopaikka, mitä pystyn keksimään, niin kauhean suuria aarteita ei ehkä kannata antaa minun piilotettavaksi.
Minä piilotin kerran kummitädin tuoman lahjan vintille, kun oletin lasten vielä uskovan joulupukkiin. Paketti löytyi uuden vuoden jälkeen, mutta hiiri oli nauttinut suklaisesta joulusta, joten siltä osin oli vain reikäinen paperi jäljellä...
Jospa se piilotus oli jäänyt vaan aikomukseksi... Meillä ainakin monet (miehen) suunnitelmat ovat ns. tekemistä vaille valmiita.
Onkohan puhelimen sointi tai joku muu vastaava keskeyttänyt piilotuspuuhasi. Rohkenen väittää, etteivät miespuoliset henkilöt pysty keskittymään kovin moneen asiaan yhtä aikaa eli jos joku keskeyttää alkuperäisen toiminnon, käsissä olleet vermeet tipahtavat justiinsa niille sijoilleen, eikä mies enää hetken päästä muista a)sitä mitä oli ollut hetkeä aiemmin tekemässä tai b)minne ihmeeseen se vasara onkaan joutunut, jota vasta ihan äskettäin on käyttänyt jossain johonkin - muistaisi vaan missä ja mihin... - Ja tämä huomio ihan kaikella lämmöllä ja rakkaudella miespuoliset kanssakulkijani...