Teini talossa

Heräämisen mahdottomuudesta

Jaa

Maailmassa on virallisesti 40 eri aikavyöhykettä, mutta jokainen jolla on, tai on ollut, 13-18-vuotiaita lapsia tietää, että oikeasti aikavyöhykkeitä on 41.

Se ylimääräinen on teinien aikavyöhyke ja se on jäljessä normaalien ihmisten aikavyöhykkeistä viidestä kahdeksaan tuntia.

Käytännössä se näkyy niin, että kun normaalit ihmiset menevät nukkumaan, teinien aikavyöhykkeellä eletään vasta iltapäivää. Kun heidän aikavyöhykkeellään on nukkumaanmenoaika, normaalien ihmisten aikavyöhykkeellä eletään aamuyötä.

Ja tästä seuraa, että kun normaalien ihmisten aikavyöhykkeellä on aamu ja pitää herätä, teinien maailmassa on sysiyö.

Siitä alkavat ongelmat, sillä teinienkin on herättävä normaali-ihmisten kanssa uuteen päivään, sillä koulu alkaa aamulla, ei iltapäivällä (normaaliaikaa).

*

Meillä päin koulu alkaa puoli yhdeksältä. Vuosia kävimme herättämässä lapsia seitsemältä. Mainittakoon, että ennen kuin he olivat koululaisia, se oli helppoa, koska silloin he olivat olleet seitsemältä jo pari tuntia hereillä ja itse asiassa hyppineet päällämme sen ajan.  Alakoulussakin kaikki vielä sujui miten kuten.

Mutta sitten yläkoulussa käykin näin:

Ensin mennään herättämään seitsemältä – ei reaktiota.

Sitten mennään klo 7.10 – ei reaktiota.

Sitten mennään klo 7.15 – ei reaktiota.

Sitten mennään klo 7.20 – joo joo mä kuulin! (minkä jälkeen ei reaktiota).

Sitten mennään klo 7.25 – joo joo, mä sanoin jo että joo joo!

Sitten mennään 7.50 ja ilmoitetaan että vartin päästä pitäis lähtee – seuraa kauhee huuto, et miks sä et herättänyt mua! Mun piti käydä suihkussa ja lähtee ajat sitten!  

Jep jep.

*

Asiantuntijoiden mukaan aikuismainen ratkaisu tilanteeseen olisi se, että pitäisi keskustella nuoren kanssa ja koettaa sopia jonkinlaisista iltarutiineista. Että ei kukuta ihan koko yötä ja laitetaan kännykkä kiinni kymmeneltä jotta saataisiin unta ja riittävästi lepoa niin, että ne raajat kasvaisivat vielä pidemmiksi. Sillä keinoin jaksaisi sitten noustakin paremmin aamulla.

Ookke. Siitä sitten vaan yrittämään! Onnea matkaan! Ei muuten tule onnistumaan.

Totta puhuen minusta tuntuu, että sellaisilla asiantuntijoilla, jotka ehdottavat tuollaisia ei ole omia lapsia eivätkä he välttämättä ole koskaan edes nähneet ihka elävää nuorta.

Tässä siis päivystävän lapsipsykologi R. Lipastin parempi neuvo tilanteeseen:

Koska asiaintilalle ei pysty tekemään mitään, siitä kannattaa nauttia!

*

Ensinnäkin arkiaamuisin kun käy herättämässä nuorisoa, saa joka kerta pikkuisen koston siitä kaikesta mitä ne kuitenkin ovat edellisenä päivänä tehneet: kiukutelleet, haistatelleet ja riidelleet. Tai elleivät ole, niin yöllä kumminkin ovat möykänneet niin, ettei vanhempi ole pystynyt rauhassa nukkumaan.

Vastaavasti viikonloppuna, kun nuoriso sitten nukkuu vähintään puoleen päivään, niin siitäkin kannattaa ottaa ilo irti. Aluksi olin harhaanjohdettu ja koetin saada lapsia ylös ihmisten aikoihin, mutta se oli ensinnäkin tuhoon tuomittu yritys ja toisekseen vei kohtuuttomasti omia resursseja. Kun sitten ymmärsin, kuinka mukavaa on herätä lauantaina seitsemän aikaan rauhaan ja hiljaisuuteen, syödä aamiainen, lukea lehti, tehdä töitä ja käsittää, että sitä rauhaa jatkuu kello kahteentoista, kenties yhteen saakka, niin sehän on mahtavaa!

Pikkulapsiperheessä sellaisesta ihanuudesta vain haaveillaan, jos uskalletaan edes haaveilla!

Jaa

Kommentit (22)

Ne on kyllä hyviä nuo asiantuntijoiden ohjeet. Paitsi ettei ne toimi :)
Eihän ne ikinä toimi. Ei ne omatkaan neuvot kyl yeensä, mut ne on sentään omat!
No niin, kyl joo, ei toimi nekään. Hiljaiset viikonloppuaamut on mahtavia. Tai olisi jos edellä olisi hyvin nukuttu yö. Jos ei teinit myökännyt yöllä niin niskat on kauhean jumissa, koko viikon aamuherätysten aiheuttaman hammastenkiristelyn takia. Tuntuu että olen univelkaisempi nyt kuin vauvavuosinal.
Lauantaina klo 7 pitää aloittaa imuroimaan. Musiikki soi tietysti kovalla jotta imuroidessa voi jammata. Koiraa pitää aina välillä yllyttää haukkumaan, mieluusti teinin oven edessä. Ruokaa laittaessa kattilat tietysti kolahtelevat jne. Minäkö häijy äiti?
Ihan en ymmärrä, miksi pitää ehdoin tahdoin olla ilkeä..? Onko se joku hyvän ihmisen merkki, että on viikonloppuisinkin aamukahvilla ennen auringonnousua? Miksei edes viikonloppuna saa nukkua rauhassa ilman, että joku on tahallaan möykkäämässä oven takana? Mikset mieluummin ottaisi oppia blogistista ja nauttisi rauhallisesta aamusta, kun saat lukea lehden ja juoda aamukahvin ilman, että kukaan vaatii mitään?
Nyt huumori- ja sarkasmitutka kuntoon :)
Onneksi mulla ei ole teini-ikäisiä lapsia. Enkä aio hankkia!!! Paitsi että kai nuo pienemmät muuttuu jossain vaiheessa sellaisiksi? Parasta kai lukea nämä kolumnit tarkkaan ja opetella ne ulkoa tulevia koitoksia varten!
Kuules Nippe, eivät ne lapset synny teineinä. Perheesen tullessaan ne ovat puolen metrin mittaisia pikkuisia, vaaleanpunaisia, söpösti tuhisevia otuksia. Teiniksi ne kuoriutuvat vasta 10+ vuoden päästä.
Kuule, siinäpä se vitsi onkin. Olisi pitänyt laittaa joku hymiö perään. ;-)
Mulla on sotasuunnitelma teinivuosien varalle! -Viikkosiivous aloitetaan lauantaina aamuvarhaisella ääntä säästämättä. -Jos inhimillinen kertaherätys aamulla ei tehoa, väännetään äidin ja isän lempimusiikit TÄYSILLE -Ruoka-aikoja ei venytetä Edellä mainituista kiiton omalle äisilleni, joka sai nämä tehoamaan minuun joskus kolmesataa vuotta sitten. Ja vielä. Kun nuo tulevat teinit joskus muuttavat omiin koteihinsa, me vanhemmat mennään säännöllisesti kkäymään, kävellään kengät jalassa kaikkialle, jätetään ovat auki ja valot päälle, ravataan jääkaapilla, huudellaan olkkarista keittiöön, että milloinka syödään, ja mitä ruokaa. Jätetään kaikki käsissä käyneet tavarat juuri siihen kohtaan, missä sattuu tulemaan mieleen niistä päästää irti, lopuksi huudetaan naama punaisena, että TE ETTE TAJUU YHTÄÄN MITÄÄN!!!
Kannattaa kuitenkin muistaa, että tämäkin on vain vaihe teinien elämässä ja menee pian ohi...Niin pian, että huomaat jo kohta kaipaavasi ovien paiskontaa ja sitä kun teinin huoneesta kuuluu päivän ensimmäinen elonmerkki "mitä ruokaa!!". NImittäin kun teinivuodet alkavat, alkaa myös hiljainen erkaantuminen kodista ja pian huomaat jo pakkaavasi teinin muuttokuormaa kun hän lähtee rakentamaan omaa elämäänsä..Ja sen jälkeen sitä hiljaisuutta riittää!!
Samat ajatukset tuli kuin Lennulla. Nyt noita aikoja muistelee kaiholla, kun talossa on enää nelijalkainen karvainen lapsi huollettavana. Siis nauttikaa lastenne kanssa joka hetkestä, on ne sitten minkä ikäisiä hyvänsä. Tai yrittäkää ainakin :) Aika kultaa muistot!
Nämä kaikkitietävät psygot, silittää vaan päätä ja taputtaa poskelle. Jos sanotaan, että YLÖS nyt , silloin noustaan Ylös ja kun sanotaan , että nyt lähdetään, niin silloin Lähdetään. Vanhemmat määrää, lapset tottelee. Tämä nyhverö aikuisten maailma kaatuu kohta ja tyranni lapset ottavat vallan.
Kaatuisikin. Nämä nyhveröt tyranniaikuiset joiden mielestä kaikkien pitää herätä samaan aikaan ja muutenkin mahtua samaan muottiin olisi jo korkea aika opettaa suvaitsemaan ihmisiä erilaisina, eri unirytmisinä, erilailla asioista ajattelevina jne, johon nuo lapset ja nuoret tuntuvat pystyvän huomattavasti paremmin.
Aivan mahtavia nuo Roopen kolumnit.Ei voi ku nauraa noille sutkautuksille.Totta joka sana,ja itse jo kolmen teinin läpikäyneenä ja yksi vielä varhaisteini odottamassa ,niin kuullosti niiin tutulta.Kyllä tuosta ajasta selviää ja nyt myöhemmin ollaan naurettu niille,mutta silloin kun ongelmat olivat ajankohtaisia ni ei kyllä naurattanut.
Juurinkin noin Heli, tilanteen ollessa päällä, ei todellakaan naurata eikä välttämättä tule kaikki hyvät kasvatusohjeet mieleen... jälkeenpäin on aina hyvä nauraa :D Ja tuo Roopen herätyskaava on muuten juuri kuin meidän arjesta napattu :) Lopuksi vielä kiitos Roopelle eilen saamastani nimmarista, jonka varhaisteinini (joka muuten vielä toistaiseksi pääsee aamuisin vaikeuksitta ylös, myös viikonloppuisin) oli minulle pyytänyt eilisellä kouluvierailullasi Pohjanmaalla. Se lämmitti mieltä, kun oli niin harmittavaa etten itse päässyt kuuntelemaan kiinnostavaa aihetta.
Ole hyvä! Olin ihan otettu kun joku koululainen tuli pyytää nimmaria äidille. Oikein painotti sitä, että ei se hänelle tuu vaan äidille!
:D ei luvannut pyytää nimmaria, kun sitä kysyin... oli sitten ilmeisesti omatunto alkanut kolkutella ;o)
Mulla on kaksi omaa teiniä ja meillä toimii tämä: En edes yritä herättää heitä vaan ovat ihan itse vastuussa kouluun ehtimisestään. Käyn tarkoituksellisesti vähän liian myöhään tarkistamassa, että tytöt on hereillä. Samalla sitten voidaan keskustella mahdollisesta tarpeesta jäädä kotiin, jos onkin kipeenä. Mutta mun herätyksilläni ei kukaan kouluun ehdi. Hyvin toimii.
On ne universaaleja murehia, ei voi näköjään muuta sanoa. Tänään oli helpompaa, kun kaikki meni (menee) kouluun vasta yhdeksitoista!
Näin jossain verkkokaupassa käsikranaatin näköisen herätyskellon. Eli vanhempi laittaa ensin itselleen ja muille hereillä oleville perheenjäsenille kuulosuojaimet ja sitten vaan sokka irti. Kranaatti viskataan heräämistä vastustelevan teinin huoneeseen mahdollisimman etäälle sängystä ja sokka heitetään perään johonkin hankalaan paikkaan. Pian alkava meteli herättää taatusti ja loputkin unihiekat karisevat silmistä kun etsii suutuspäissään sokkaa, joka täytyy laittaa takaisin kranaattiin jotta se vaikenee.
Roope osui naulaan.. Ei kun naulan kantaan. Poika 15v itsekin nauroi aamukuvaukselle joka oli selvästi salakuvattu hänen huoneestaan. Odotan ensi viikkoa.