Teini talossa

Huone

Jaa

Hyvä päivä: sain hankittua kuusi (6) joululahjaa sekä viimeiset tarvikkeet seitsemänteen; kuudesluokkalaisen yksi ”joululahja” on muutto uuteen huoneeseen. Se oli luvattu jouluksi, mutta valmistuukin jo viikonloppuna.
Hänelle se ei ole ensimmäinen oma huone, mutta kuitenkin selkeästi isompi kuin se harrypotterkoppi, jossa hän on viimeisen vuoden punkannut.

Muistan ikuisesti sen tunteen kun sain oman huoneen. Sitä edelsi aika monta vuotta jaetussa residenssissä. Ihan pienenä asuimme yhdessä huoneessa kaikki neljä lasta. Olin vanhin ja menin kouluun, joten sain olohuoneen nurkasta itselleni koulukulmion (ei ollut kolmio, oli kulmio). Sekin oli aika kiva, omaa tilaa joka tapauksessa. Sitten muutimme omakotitaloon ja puolet lapsista hävisivät (eivät ihan kokonaan, mutta heidät sijoitettiin toiseen huoneeseen ja kun tuli vielä pari lisää, niin se neljän ongelma ei poistunut, vaan siirtyi.

Ja sitten. Eräänä päivänä. Sain oman huoneen.

Hetkeksi. Pikkuveli muutti aika pian perässä, mutta huoneessa oli sentään väliverho.

Lukiossa vihdoin sain ihan oman huoneen ja jopa pitää sitä kaksi vuotta kunnes nykyinen vaimoni muutti sinne. Sittemmin ei omaa huonetta olekaan ollut. Ei sillä, ettenkö viihtyisi jaetussakin.

Joka tapauksessa: siinäpä se miehen elämä pähkinänkuoressa.
 

Jaa

Kommentit (2)

Niinpä, niin - ja sille veljelle voi kuitenkin sanoa tahtovansa oman huoneen, mutta sanopa se vaimolle... Voi miehen elämän keveyttä. Melkein sääliksi käy...
Mutta huomaa kaukaa viisaasti muovailemani lause: "Ei sillä, ettenkö viihtyisi jaetussakin."