Teini talossa

Hyvä päivä

Jaa

Tänään oli sitten Hesarissa Rajanaapuri-kirjani arvostelu, ja kovin oli vieläpä kiittävä . Lisäksi siellä oli vielä juttu meikäläisestä ja kuviakin oikein vaikka hurumycket.
Tämän seurauksena töihin keskittymisestä ei ole tullut tänä aamuna mitään. Jotenkin on koko ajan sellainen olo, että kohta joku postimies tulee ulko-ovelle ja tuo säkin rahaa tai maailman valmiiksi paketoituna.
Se on tietenkin melko paljon odotettu, sunnuntaikin sentään, posti ei kulje.
Mutta sellainen ihminen on, tai minä nyt kumminkin: hyvässä ja pahassa kuvittelee, että maailma jotenkin pysähtyisi siihen kohtaan, jolloin itse on jollain lailla keskipisteessä - vaikka sitten vain sen oman elämänsä keskipisteessä.
Siis niin, että yhtä lailla sellaisina hetkinä, jolloin menee tosi huonosti, sitä kuvittelee, että tämä on nyt tässä, eikä koskaan enää mikään muutu hyväksi. Kunnes sitten tietenkin tulee uusi päivä ja uudet murheet. Vastaavasti näinä hetkinä, kun kokee onnistuneensa, sitä ajattelee, että näin tämä maailma nyt on tästä lähtien ja kohta se posteljooni saapuu.
Mutta ei se saavu ja hyvä niin. Maailma jatkaa kulkuaan hyvine ja huonoine hetkineen ja niistä kaikista selviää parhaiten katsomalla alati eteenpäin.

*
Tosin nyt ajattelin lämmitellä vielä hetken sen Hesarin metaforisessa hehkussa (tätä kyseistä numeroa en suinkaan aio käyttää sytykkeenä!).
Ehkäpä tämän päivän työt ehtii huomennakin!
 

Jaa

Kommentit (8)

Vihdoin ne ovat siellä suuressa maailmassakin tajunneet että syntyy niitä kirjoja täällä maaseudullakin (= kehä kolmosen ulkopuolella) Luin arvostelun ja kirja on odottanut viikon verran pöydänkulmalla, joten ei siitä vielä sen enempää palautetta, toki luotan siihen että arvostelu on just kohdillaan kun kerran kiiteltiin ;-) ....Jospa sen lukemisen nyt ehtisi aloittaa vielä tänään mutta nyt ensin pihalle ja raksahommiin. Onnittelut!
Positiivisiin maailmannapatunnelmiin pitää ehdottomasti asettua lepäämään kuin riippumattoon. Hesarin kuvat teidän kodistanne olivat hienot. Ollapa sellainen tupa, johon mahtuu pöydän ääreen tunkematta 12 henkeä (jos laskin oikein). Täällä pk-seudulla toki voisi hommata toisenkin ruokapöydän, mutta sitten kulku muihin huoneisiin olennaisesti huononisi. No, elämä on valintoja. Kerrostalossa ei ole puhdetöitä piha pullollaan. Joutaa sitten lukemaan hyviä kirjoja tai blogeja ja välttelemään kotitöitä asunnon sisäpuolella...
Satuinpa lukaisemaan Hesarin tuossa justiinsa, kerrassaan mainioita juttuja: ONNEKSI OLKOON ! En liene ainoa, joka juttujen takia surffasi kirjaston nettisivulle kirjaa varaamaan, koskapa virtuaalijonoon oli jo lykkäytynyt 11 ennen minua. Niin että voit ruveta jo suunnittelemaan uutta piharakennusprojektia kirjapalkkioidesi turvin, uusi painos pitänee ottaa tuota pikaa!
Pitääpäs käydä kirjastossa lukemassa tuo Hesarin juttu, kirjasi varasin heti tuoreeltaan ja luin yhdellä istumalla pari viikkoa sitten. Teksti oli lennokasta ja jotenkin tutunoloisia repliikkejäkin sieltä löytyi, varsinkin lasten suusta tulleita. Johtuukohan siitä, että olen lukenut blogejasi säännöllisesti ja lapsesihan tuntuvat olevan melkoisia verbaalisia lahjakkuuksia, keneenhän lienevät tulleet? Lisää aikuisten kirjoja, kiitos!
Kiitoksia kannustuksesta ja onnitteluista - on ollut kiva päivä. Jotain järkevää sain leijumiseltani tehtyäkin: saunan suihkun kaakeleiden saumauksen. Ettei nimittäin totuus unohdu.
Onneksi olkoon! Kerrankin kriitikolta kehuja oikeaan osoitteeseen. Kirjasi,kolumnisi ja blogisi ovat kerrassaan hauskaa ja hyväntuulista luettavaa. Kiitos :)
Hyvistä hetkistä, kiitoksista ja kannustuksista kannattaa ehdottomasti ottaa aina kaikki irti ja kerätä ruusut talteen muistilokeroihin piikkisempien ja pilvisempien päivien varalle. Tai siihen hetkeen kun mieli väistämättä lakkaa leijumasta ja palaa rysähtäen tylsään arkeen. Tai ei niin tylsään: arkihan on loppujen lopuksi ihmisen parasta aikaa, jos vain löytää sopivat kengät joilla sitä tarpoo. Ei yritä sulloa jalkojaan liian pieniin ja puristaviin jalkineisiin eikä toisaalta tavoittele liian suuriakaan saappaita vaan antaa jalkojensa kaikessa rauhassa kasvaa ja liikavarpaidensa vapaasti rehottaa. Lopussahan saattaa seisoa vaikka kiitos, kuten sinun kohdallasi nyt - hyvin ansaitusti - kävi. Onnea siis myös täältä Savonmualta!
Viikkolainan sain kirjastosta, ei mennyt kuin päivä lukemiseen....HYVÄ