Teini talossa

Hyvää jolua!

Jaa

Väsäsin pientä puhetta eläkeläisten joulujuhlaa varten (juu, jäin eläkkeelle viikko sitten) eikä se ihan putkeen mennyt, koska jo puheeni otsikko tuli kirjoitettua väärin: ”Eläkeläisten jolujuhla”

Ei siinä muuten mitään, mutta vaarana on, että eksytään väärille urille heti alkuun. Jolu nimittäin tarkoittaa turuksi miehen sukupuolielintä.

No, tekevälle sattuu. Eiköhän tästä kaikesta huolimatta jolun tunnelmaan vielä päästä. Ainakin jolukalenterista tuli aamulla hyvin joluisen oloinen suklaapatukka ja varmaan siellä eläkeläisjuhlassa – seurakunnan tilaisuus kun on – jonkinlainen joluhartauskin pidetään. Lopuksi ehkä lauletaan yhdessä ”Hiljaa, hiljaa, jolun kellot kilkattaa”.

*

Vakavasti joulukalentereista puheen ollen:

Meillä on jo vuosia ollut sellaiset joulupussukat, jotka roikkuu keittiössä ja joihin tonttu tuo joka aamu jotain pientä, kuten vaikka namin tai joskus jotain muutakin (eilen sain vitsikkään Kekkonen-tulitikkuaskin, mutta protestoin äänekkäästi, koska tulitikkuja ei voi syödä).

Traditio alkoi jo lapsuudenkodissani, jossa meille sisaruksille oli sellaiset ja se oli ihan ykkösjuttu. Hauskaa oli, että äitini laittoi ne pussukat esille joka joulu ja täytti ne siihen saakka kun täytin kolmekymmentä. Jouluaattona sitten saattoi käydä keräämässä koko potin. Jossain vaiheessa – vääryys! – minun sukupolveni syrjäytettiin ja sinne mummilaan tuli lastenlapsia varten samanlaiset. Nykyään lapsenlapsiakin on liikaa, joten tonttu on jäänyt eläkkeelle.

Yhtä kaikki, se on paitsi vaativin, myös mukavin joulukalenteri ikinä. Mistä syystä se onkin vaimon heiniä.

Jaa

Kommentit (5)

Tuo itse tehty joulukalenteri-idea on ihana! Lapsia on meidän perheessä ollut jo 27 vuotta enkä vieläkään ole semmoista saanut tehtyä. Meidän perheen joulutraditiot alkaa kun kaikille ostan halvimman suklaakalenterin mitä löytyy. Tänä vuonna 89 senttiä. Teini on jo aikaa sitten avannut kaikki luukut, hänelle tuli jo joulu..
Meillä aikoinaan esikoinen ekaluokkalaisena kirjoitti kauppalistaan kieli keskellä suuta juhlavasti "julukikku". No, joulukinkku kyllä ostettiin mutta niin vain meidän perheessä puhutaan edelleen julukikusta, ja tästä on sentään 23 vuotta.
Voi Roope kun sinä olet ollut kiltti poika vielä kolmekymppisenä - oikea mamman kulta! Omat pilttini ovat jo parina viime jouluna muistutelleet ikää kertyneen "himpun" yli kalenterivuosien. Jokusen pikku näppihäiriön tunnustan joskus itsekin tehneeni, mutta tämän vuoden mieleen jäävin oli kuitenkin muiden käsialaa. Olo oli kuin uudesti syntyneellä huomattuani vaihtaneeni yllättäen sukunimeä.
Ongelma muuten on, että vaimon pussukka jää aina tyhjäksi, koska mun pitäis hoitaa se. Viime jouluna yritin ostaa itseni ulos siitä ja laitoin sit jossain vaiheessa sinne satasen, mutta oli se vähän säälittävää, myönnetään.
Miten sen nyt ottaa... Ehkä se joskus voi olla ainakin lahjakorttia parempi... Meidän tontut hankkivat anopille pukinkonttiin lahjakortin samaiselle hierojalle jossa hän muutenkin käy. Kortissa lukee kokohieronta, mutta hieroja lupasi että tarvittaessa "SEN" voi paloitella osiin... Siis minkä voi paloitella? Anopinko - IIK! Jutun tekee minun mielikuvissani vielä pahemmaksi se pikku seikka, että hierojan toimipiste sattuu sijaitsemaan ruumisarkkuliikkeen naapurissa ja liikkeillä on yhteinen sisäänkäynti...