Teini talossa

Ihana maanantai!

Jaa

Minä sitten rakastan maanantaita. Ne ovat sellaisia päiviä, jolloin kaikki on auki ja mitä tahansa voi tapahtua. Tällä viikolla esimerkiksi on muutamia lehtijuttuja tehtävänä, mutta niistä mielenkiintoisin ei ole ihan vähäinen. Se liittyy siihen, että pääsen Turun Tuomiokirkon hautaholveihin tutustumaan. Olisi tarkoitus haastatella Åke Tottia ja muita luurangon luita joita siellä lepäilee. Että huhuu, Äke, kuis hurisee, ootpas sä hoikassa kunnossa!
Se on kiehtovaa.
Lisäksi tarjolla olisi viisi kertaa tennis ja kaksi kertaa nyrkkeily, perjantaihin mennessä siis. Ihan turha tulla väittämään, että liikuntaharrastus olis mennyt överiksi. Ei ole.
Bonuksena vielä, ettei yhtenäkään iltana ole mitään menoa. Sellainen on elämän todellista luksusta.
Kirjaakin pitäisi kirjoittaa. Valitettavasti se on niin alkuvaiheessa, etten tiedä mitä siinä tapahtuu. Se on aina hankalin kohta, uskokaa tai älkää... Helppoahan se sitten olisi, jos tietäisi... Oikeilla, aikuisilla, kirjailijoilla on varmaan niin. Niillä on kuitenkin jotkut laput seinällä, joissa lukee, et sit tää niinku ois tän kaa ja tää niinku kuolis. Paitsi Väinö Linnalla, jolla oli vaan sellainen lappu, että sit nää kaikki niinku kuolis...

Niin ettei viikko sentään ihan täydellinen ole. Täälläkään.
 

Jaa

Kommentit (3)

...mutta eikö se olekin aika kiehtovaa kun kaiken lorvailunsa (tennis ym.) jälkeen saa itsensä kammenneeksi itsensä sorvin ääreen puhkuen luovuuden hurjuutta ja syntyy tarina, jonka synnystä kirjoittaja itse lopulta yllättyy vielä lukijoitaankin enemmän. Tai en tiedä onko näin, mutta voisin hyvinkin juuri tässä nimenomaisessa tapauksessa kuvitella näin olevan...
No joo... sikäli kuin se kirottu tarina vaan syntyy!
Olipa taas uusimmassa Kotivinkissä hyvä juttusi kosketusnäytöistä ! Yhdyn naurussa suin täysin kirjoitukseesi. Olemme kyllä pienen työporukkani kanssa puhuneet juuri tästä ja todenneet elävämme dinosaurus-ajalla, kun meitä ei nämä kosketusnäytöt kiinnosta ja ne on meistä hankalia...