Teini talossa

Ihanaa palautetta

Jaa

Eilen oli Turussa Taiteiden yö ja olin tietenkin siellä minäkin höpisemässä kirjoistani - Halkaisukirvesmiehestä ja Kunnon virkamies Virtasesta. Kiitos kysymästä, kivasti menivät esiintymiset.

Yhden esiintymisen jälkeen eräs nainen tuli kiittämään ja kertoi, että oli taannoin eronnut ja että elämä oli ymmärrettävästi pidemmän aikaa ollut vähän sen mukaista, surullista ja ankeaa. Mutta sitten hän oli lukenut Halkaisukirvesmiehen ja nauranut ensimmäisen kerran kuukausiin.

Kylläpä tuli hyvä mieli! Sellaisen palautteen jälkeen sitä menee ihan sanattomaksi. Tietää, että pelkästään sen takia kyseinen kirja on kannattanut kirjoittaa. Se ei ole ihan vähän se.

Toki tässä tapauksessa oli kyse aika poikkeuksellisesta jutustakin, mutta ylipäänsä tuli taas mieleen, että pitäisi muistaa itsekin aina kehua ihmisiä jos aihetta on. Se ei maksa mitään ja aina siitä toinen tulee mukavalle tuulelle.

Jaa

Kommentit (4)

...niinpä. Kun tietää palautteen itseäkin ilahduttavan, niin miksipä ei pistäisi hyvää jakoon. Noiden kirjallisten juttujensa puitteissa kun sitä vielä operoi loppujen lopuksi aika yksin siellä omassa pikkupömpelissään, niin totta vieköön ilahduttaa kuulla jonkun jossain joskus tekeleen lukeneenkin. Kahta hienompaa on, jos oma teksti on pystynyt helistelemään jonkinmoisia tuntoja lukijassaan. Olkoonpa tunnereaktio tilanteen mukaan nauru, itku tai jotain vallan muuta... Hienoa kun sait palautetta - olet sen ansainnut!
Kiitos!
En ole vuosiin kirjoja lukenut... Ehkä voisi sanoa koskaan (tenttikirjoja lukuunottamatta). Aina joskus yrittänyt, mutta muutamien sivujen jälkeen yleensä jäänyt kesken. Teksti ei vaan ole napannut mukaansa. Alkukesästä ostin Rajanaapurin. Luin, hymyilin, nauroin, luin, hymyilin... Lomatkalle hain mukaan Halkaisukirvesmiehen ja nyt yöpöydällä on Perunkirjoitus. Heh, voin sanoa lukevani kirjoja! Hyviä sellaisia! Kiitos!
No kiitos vaan itsellesi!