Teini talossa

Ihmiskoe

Jaa

Kauhea ihmiskoe on ohi! Neljä päivää puhelin ja sitä myöten netti mykkänä. Tuskin edes heroiiniriippuvaisilla on näin pahoja vieroitusoireita. Eikä kyse ole edes vieroitusoireista, sillä työnteko tällä alalla on käytännössä mahdotonta ilman nettiä. Ei voi kommunikoida kenenkään kanssa, mutta ennen kaikkea ei voi koko ajan tarkastaa asioita Wikipediasta ja hakea tietoa milloin mistäkin.
Se oli kauheaa.
Myönnän: eilen illalla en enää kestänyt, vaan vapisevin käsin avasin R-kioskin oven ja kävin ostamassa nettitikun. Siis sellaisen, joka tungetaan koneeseen ja voilá olet verkossa.
Hah! Kävi ilmi, että nettitikku on itse asiassa aikakone. Se vie takaisin vuoteen 1997.
Muistatteko sen ajan? Nettiyhteydet olivat yhtä hitaita kuin härkävankkureilla matkustaminen. Sivuja joutui lataaman iäisyyden ja juuri kun ne olivat melkein valmiit, yhteys jostain syytä katkesi. Meilillä ei voinut lähettää yli megan liitteitä, koska koko internet olisi kaatunut.
Ihan samanlaista on nykyään nettitikun kanssa. Surkeampaa tuotetta en ole tavannut sitten 70-luvun katsastuskonttorin. Toivottavasti ne eivät kuvittele, että sellaisen kanssa voisi tulla toimeen muuten kuin äärimmäisessä hädässä ivalolaisessa hyyskässä.
Ja kuitenkin: 90-luvulla ne samat nopeudet tuntuivat ihan tolkuttoman nopeilta. Yhtäkkiä alkoi säästyä ihan älyttömästi aikaa, kun niin monet asiat saattoi tehdä sähköpostilla tai hyödyntämällä nettiä.
Tästä näkökulmasta se taas on niiiiiiiin kivikautta; niin nopeasti sitä tottuu luksukseen. Eikä ainoastaan totu, vaan tulee siitä riippuvaiseksi; kaukana ei ole päivä, jolloin ainakaan minä en enää osaa laittaa voileipää suuhuni, ellen ensin voi käydä netissä katsomassa, miten se kuuluu tehdä. Enkä usko olevani ainoa: yhteiskunta ei pysy koossa sinä päivänä, kun tietoliikenneyhteydet katkeavat.
Ei ainakaan, jos sitä yritetään paikata nettitikulla.

Jaa

Kommentit (2)

Meilläkin kokeiltiin langatonta autuutta mainonnan uhriksi jouduttuamme. Kukaan ei osannut sanoa toimiiko liittymä täällä takahikiän peränurkassa ja itse epäiltiin, mutta sovittiin että kokeillaan ja palautetaan pikaisesti ellei toimi. Ja palauttaahan se piti. Mutta siitäpä alkoi se hermoja koettelevin ihmiskokeen osuus: posti kantoi pitkän aikaa joka toinen päivä uuden karhun olemattomasta liittymästä. Teletappifirman vastaus purnaukseen oli mielenkiintoinen: "Maksukehoitukset rekisteröityvät järjestelmässämme tuotepalautuksia nopeammin, sori." Oh, jess - käyttävätköhän he tiedonsiirrossaan langatonta systeemiä... Onneksi viime lopulta älysivät laittaa ukaasin liittymän sulkemisesta ellei maksua ala kuulua ja niin olematon liittymä pääsi liittymään olemattomien liittymien enkelikuoroon - rauha hänen muistolleen.
R.I.P. (rest in pieces)