Teini talossa

Isänpäivää

Jaa

Tämä on 20. isänpäiväni. Vuosien varrella olen saanut lahjaksi lukuisia kortteja sekä erilaisia askarteluja. Ja vaimolta yleensä myös jotain.

Parhaimpia lahjoja ovat olleet parodiaelokuvat, joita lapset ovat tehneet kirjoistani. Tai trailereita ne ovat olleet. Ihan Hollywood-tyyliin tehtyjä nopeita pilkkaversioita sekä aikuisten että lastenkirjoistani. Mieleen on jäänyt erityisesti Perunkirjoitus-kirjani kohtaus, jossa esikoinen näyttelee satavuotiasta Jalmaria paremmin kuin Jalmarin esikuva, edesmennyt isoisäpuoleni konsanaan. Ja näissä leffoissa oli parhaimmillaan mukana kaikki lapset.

*

Isänpäivät ovat menneet näin:

Aluksi ihan tultiin sängystä herättämään ja tuotiin lahjuksia. Jokaisella oli lahja. Itsekin muistan omassa nuoruudessani antaneeni isälle aina jotain. Esim. 15-vuotiaana annoin hänelle sellaisen työkalusarjan, jolla sai hyvin korjattua mopoa.

Sittemmin tästä herätyskokoustavasta luovuttiin, mutta pitkään kuitenkin söimme yhteisen vähän fiinimmän aamiaisen.

Siitäkin luovuttiin, kun kävi ylitsepääsemättömän vaikeaksi saada teini-ikäisiä raahattua aamiaisaikaan sängystä alakertaan. Niitten ilmeet olivat kyllä aina sen vaivan arvoisia, kun kukaan ei varsinaisesti ollut hereillä ja sitten ne nuokkuivat pöydän äärellä sen vähimmäisajan mitä nyt saatettiin ihmiseltä vaatia, ja painuivat takaisin pehkuihin.

Niin että muutaman vuoden olemme sitten syöneet isänpäiväaamiaista ihan vaan kahdestaan vaimon kanssa. Paitsi että tänä vuonna ei sit enää sitäkään (kun minulla on töitä eikä aikaa istua aamiaispöydässä).

Elämä selvästi on saavutettujen etujen heikkenemisen historiaa.

*

Toisaalta voi ajatella niinkin, että juhlien hiipuminen tarkoittaa sitä että isätyö on pikkuhiljaa vähän niin kuin suoritettu. Tai ainakin sen vaativin osuus (eli että silmät suurina selittää lapsille kuinka herkkuja saa syödä vain lauantaisin.).

 Vanhemmuus tietenkin on koko elämän kestävä projekti, mutta eivät nuo enää niin paljon tarvitse huomiota kuin joskus (rahaa valitettavasti sitäkin enemmän). Mutta se on mukava tunne, kun näkee, että lapset kasvavat ja toivottavasti löytävät paikkansa maailmassa eikä itse enää ole siitä niin suuressa vastuussa. Sitä sopii juhlistaa isänpäivänä ihan vaikka itsekseenkin.

 

PS. Oheisen kortin ohella sain myös Reino-tohvelit sekä paidan ja suklaajoulukalenterin. Tytär on myös tehnyt/tekee jotain ruokaa. Joten on tässä nyt lahjotuksi tullut ylen yltäkylläisesti.

Jaa