Teini talossa

Ja mä kerron mun kirjat

Jaa

Meillä on tänään klo 13 Anni Polva –kirjallisuuspalkinnon juhlallinen julkistus pääkirjastossa. Se on tunnustuspalkinto vuoden parhaasta sarjakirjasta – Tiina-kirjojen hengessä. Itse olen raadin pj ja se on meidän paikallinen kirjailijayhdistys, joka palkinnon jakaa.

Tänään jaetaan myös Finlandia-palkinto, joten on jännittävää nähdä riittääkö sinne enää yhtään mediaa, kun kaikki ovat meidän tilaisuudessamme!

Sarjakirjat joka tapauksessa ovat suosittu ja tärkeä osa lasten lukusuosikkeja, mutta harvemmin tulee ajatelleeksi, että niin ne ovat aikuistenkin suosikkeja. Ajatellaan nyt vaikka dekkareita, jotka kaikki ovat sarjakirjoja. Sarjakirjojen viehätys liittyy juuri siihen tuttuuteen: tuntee henkilöt, tietää mitä saa. Siksi esimerkiksi on aina suuri pettymys, jos vaikka joku Leena Lehtolainen on kehdannut mennä kirjoittamaan jotain muuta kuin Maria Kallio –romaanin. Voin kyllä kuvitella, että siitä saattaa kirjailijalle tulla myös taakka, kun aina on pakko tehdä sitä samaa. Toisaalta suosio on aina taattu.

Vaan sillä piti nyt elvistellä, että minäpä tiedän tämän vuoden Anni Polva -voittajan, lällällää, enkä aio kertoa sitä vielä. Sen sijaan listaan omat kaikkien aikojen sarjakirjasuosikkini:

Viisikko-sarja
Kolme etsivää –sarja
Pepit
Eemelit
Tarzanit
Punavyö-sarja.

Viimeksi mainittu on Simo Penttilän kirjoittama villiin länteen sijoittuva kirjasarja, joka oli joskus alakoulun lopussa ylivoimainen rakastettuni.  Se on siitä kummallinen kirjasarja, että lisäkseni kovin moni muu ei ole tainnut siitä edes kuulla. Menkää siis ja tehkää kaikki kansat Simo Penttilän ja Punavyön opetuslapsiksi. Hop hop.  
 

Jaa

Kommentit (2)

Hiiihaaa, kerrankin joku muukin muistaa Punavyö-kirjat! Oli myös minun suosikkini 70-luvun alussa, varhaisnuoruudessa. Olen turhaan etsinyt niitä kirjastosta.
Soulmate! Mulla on ne melkeen kaikki, lällällää.