Teini talossa

Jääkausi

Jaa

Tiedemiesten laskujen mukaan seuraava jääkausi voisi alkaa noin 50 000 vuoden päästä, mutta minulla on parempaa ja luotettavampaa tietoa: jääkausi alkoi tänään.
Kävimme nimittäin luonnonjäällä pelaamassa ensimmäisen kerran. No, luonnon ja luonnon, ehkä sitä pitäisi kutsua talonmiehenjääksi.
Oli miten oli siellä oltiin ja joukkuejako oli sellainen kuin maailma laajemminkin eli harvinaisen epäreilu. Minä vastaan loput kuusi pelaajaa.
Myönnettäköön, että ikävuosia molemmissa joukkueissa oli suurin piirtein saman verran. Joka tapauksessa panin ilolla merkille, että edelleen pärjään 3-4 luokkalaisille kohtuullisesti eikä tarvitse edes taklata ihan täysillä. Ja huom! Peli päättyi lämminsydämisyyteni aiheuttamaan tappioon 4-2, mutta en alkanut itkeä vaikka hävisin. Se on osoitus suuresta henkisestä kypsyydestä. Niin suuresta, että aion hakea Dalai Laman paikkaa kun se seuraavan kerran tulee julkiseen hakuun.
*
Ja näinkin kävi: pakkasta oli yli 15 astetta, mutta nuoriso ei suostunut laittamaan hanskoja käsiin kun lähdettiin kentälle – oli kuulemma laukussa jäkishanskat jotka kyllä riittää.
Autossa hän tietenkin valitti, että siellä on kylmä, mutta koska olin matkalla korkeammalle spirituaaliselle tasolle, en nalkuttanut näiden kahden asian, pakkasen ja hanskattomuuden, välisestä kohtalonyhteydestä. Odotan täällä nyt puhelinsoittoa Tiibetistä. Sieltä joku ilmoittaa: ”Roope Lama, paikka on teidän!”
 

Jaa

Kommentit (4)

Tuota henkistä kestävyyttä sitä jo aivan ihailen. Kun nääs omat pojat pelaavat keskenään mitä tahansa joukkuepeliä, niin sitä häviön kestävyyttä ei ole yhtään. Mutta naapurien kanssa sitä onneksi sentään löytyy.
Unohdin kertoa, että pari tuntia häviön jälkeen iski masennus sekä halu lyödä päätä seinään, minkä lisäksi itkin koko yön. Mutta muuten kestin sen hyvin.
Ei sinun tarvitse miksikään Roope Lamaksi ryhtyä. Ilmiselvä henkinen johtaja olet jo nyt. Armas siippani luki näet viimeisimmän kolumnisi just hetkeä ennen kun rupesimme kotona pieneen remppahommeliin. No, isäntä seisoi tikkailla katonrajassa ja minä tikkaiden alla antamassa kosolti hyviä neuvoja. Äkkiäkös homma oli hoidettu hyvien neuvojen ansiosta ja läksin muihin hommiin. Meni päivä, kului toinen - ja aloin kovasti ihmetellä missä siippani on. Sitten oivalsin: Jösses sentäs! Sehän seisoi yhä siellä tikkailla kehittämässä ihmiskuntaa! - Tästä lähtien pitää näemmä muistaa antaa lupa poistua. Kiitti vaan viimeisestä Roope Lama!
:)