Teini talossa

Juhannuksen haavekuva

Jaa

Juhannus on aikuisten joulu. Siihen kiteytyy, aivan samoin lapsilla joulunodotukseen, kaikki se ihana mitä elämällä voi olla tarjottavana. Enkä nyt tarkoita mitään örveltämistä vaan sitä, että juhannus symboloi täiden (eikun töiden; kumma, miten tuon sanan kohdalla aina tulee lyöntivirhe) loppumista ja loman alkamista.

Juhannus on se hetki vuodesta, jolloin hanskat tippuvat maahan ja on virallisin leimoin varustettu lupa olla vapaalla. Tämä pätee ihan siitä riippumatta alkaako se loma oikeasti vai ei. Juhannus on haavekuva, jota odotetaan ja johon asetetaan kaikki mahdolliset dead linet: tee se juhannukseksi, saanhan sen juhannukseksi, sovitaanko, että juhannukseen mennessä laitat valmiin homman tänne!

Tästä syystä juhannus on itse asiassa melkoinen stressitekijä, sillä kuten tunnettua, työelämässä ei mikään ole koskaan valmis ja aina tulee uutta, joten de facto työt eivät ole valmiina juhannuksena vaikka ponnistelisi kuinka.

Tästä seuraa, että useimmat jatkavat työtä vielä seuraavan viikon ja epätoivoisimmat sitäkin seuraavan. Itse taidan kuulua näihin.

Mutta tärkeää onkin juhannuksen ajatus: että edes kerran vuodessa on kuvitteellinen kaksi päivää, jolloin työelämän vaatimukset hiljenevät ja voidaan ihan vain olla. Se on tietysti sikäli tyhmää, että oikeastaan sellaista pitäisi kutsua viikonlopuksi, mutta onhan sekin parempi kuin ei mitään.

Hyvää juhannusta siis kaikille!

Jaa

Kommentit (2)

Vaikka työt ja täit ehkä hetkeksi helpottivatkin, niin itikoita kyllä piisasi siitäkin edestä... Mutta ei se mitään, onpahan nyt näin Jussin jälkeen hyvä syy todeta kaikkinaisen pätkimisensä ja katkomisensa johtuvan pusikossa nautitun taskulämpimän pussikaljan sijaan töpseliin tuikattavasta myrkkypötikästä. Joka muuten on varsin mielenkiintoinen tuote: pienellä präntillä nääs varoitellaan käyttämästä raskaana olevien ja imeväisten läsnä ollessa...
...ole onneksi hyttysiä oikeastaan lainkaan. Täällä tuulee sen verran, että ne vähätkin pysyvät poissa. Toista oli pari viikkoa sitten Mäntässä, jossa ei voinut nenäänsä työntää ulos, kun heti tuli syödyksi.