Teini talossa

Juhlissa

Jaa

Huhhuh mikä viikonloppu. Lauantaina oli vanhan suomenkielen ainejärjestöni 50-vuotisjuhlat, johon olin kutsuttu oikein juhlapuhujaksi. Ihan kivat oli kekkerit, kiitoksia vain.

Mutta siellä tarjottiin snapseja.

Eikö voitaisi sopia, että viina kokonaisuudessaan kiellettäisiin ja juotaisiin vain oluita, viinejä ja sen sellaisia? Ei ole nimittäin vuosikausiin käynyt näin, että koko seuraava päivä, eilinen siis, meni ihan sängynpohjalla maaten. Pöyristyttävää.

Toki on niinkin, että kuka käskee sellaisia juomaan? No ne käskivät.

Sinänsä lienee myönteistä, että noita väkeviä viinoja juodaan enää nykyään aika harvassa paikassa. En ole oikein koskaan käsittänyt niiden ideaa: niistähän tulee kauheaan kekkuliin heti, eikä se ole lainkaan kivaa. Paljon hauskempaa on tissutella miedompia juomia, joissa se suurin pointti on siinä, että niitä juodaan pitkin iltaa hallitusti. Viinan kanssa se on paljon vaikeampaa.

Samasta syystä en ole koskaan ymmärtänyt huumeidenkäyttöä: mitä järkeä on ottaa joku pilleri ja olla sen jälkeen sekaisin, kun se koko päänsekoittamisen hauskuus ei suinkaan ole lopputuloksessa vaan prosessissa. Siinä vaiheessa kun se pää on sekaisin, on nimittäin aika lähteä kotiin.

No, kuten Waltarin kirjassa Antti Tykinvalaja sanoo: ”Surkeassa olotilassani minua lohdutti vain tietoisuus siitä, etten enää koskaan koskisi päihdyttäviin juomiin.”

Tai en ainakaan vähään aikaan.
 

Jaa

Kommentit (4)

Luin juuri koko blogisi läpi ja siksi tuoreessa muistissani on uuden vuoden lupauksesi, jossa uhkailit pitää nenän valkeana pääsiäiseen asti. No, pääsiäinenhän on tänä vuonna tosi myöhään eli se on haastavaa ja toisaalta, ethän luvannut ottaa lupauksiasi kovin vakavasti. Jotta onnea rokulipäivästä;)
...mutta pidin sentään kaksi kuukautta! Olen ottanut sellaisen tavan, että kun lupaa paljon ja pitää lupauksesta puolet, se on kuitenkin kaksi kertaa enemmän kuin jos ei lupaisi paljon!
Vastaavassa olotilassa omaan mieleeni mainitusta teoksesta palautuu Antin karvakoipisen matkakaverin lausahdus: "Oli kuin suomukset olisivat tippuneet silmiltäni, kun vihdoin oivalsin, että jumala oli kaikessa viisaudessaan luonut Antille pään vain siksi, että hän voisi niistää nenänsä." Noh, onneksi itse selvisin suomen kielen ja vanhan ainejärjestön kekkereistä melko vähin vaurioin. Ja kiitos puheesta; se oli erinomainen.
Koko juttuhan on sisällöltään aika klassinen tapaus: viinaa en ota kuin kahdessa tapauksessa - silloin kun itselläni on tai joku toinen tarjoaa.