Teini talossa

Jumpassa

Jaa

Olin eilen äijien keppijumpassa. Se on tarkoitettu selkäongelmaisille, mutta koska selkäongelmat ovat yleensä vähän vanhempien ihmisten ongelma, kutsuin mielessäni jumppaa geriatrikkojumpaksi. Alun perin itse asiassa arvelin, että siellä olisi minun lisäkseni lähinnä sotaveteraaneja, mutta ilokseni huomasin, että sotaveteraaniosastoon pääsee vasta kun tästä menee vielä hiukan huonompaan kuntoon. Silloin se ei sitä paitsi enää ole keppijumppaa vaan vesijumppaa.

Ei se ollut kyllä mikään geriatrikkojumppa. Keski-ikä toki oli jossain kuudenkympin paremmalla (huonommalla?) puolella, mutta oli siellä minun ikäisiänikin. Selkävaivat ovat kai aika yleisiä.

Oli muuten pirun hyvä jumppa. Siellä touhuttiin sellaisen jumppakepin kanssa, jonka päissä on kuminauhat, jotka kiinnitetään jalkoihin. Näin kepistä tulee eräänlainen pieni puntti, jonka painoa voi säädellä kiristämällä tai löysentämällä kuminauhoja. Lisäksi tehtiin kahvakuulan kanssa lihas- ja liikkuvuustreenejä.

Kyseessä oli oikeastaan tunnin punttisali, jossa keskityttiin vain ja ainoastaan selkä- ja vatsalihaksiin; kahvakuulan ansiosta myös olkapäät ja kädet tulivat hoidettua.

Nyt tulee se psykologinen juju: mikään niistä liikkeistä ei itse asiassa ollut kovin erilainen verrattuna niihin, mitä ihan tavallisellakin punttisalilla voi tehdä ja tekee. Ero oli siinä, että kun menee yksin salille, ei millään malta keskittyä siihen olennaiseen – minun tapauksessani siis selkä- ja vatsalihaksiin – vaan häärii kaiken muunkin kanssa. Ohjattu keppijumppa pakottaa tekemään sen, mitä ei muuten viitsisi.

Muutaman kuukauden päästä näkee, onko moisesta viikoittaisesta jumpasta apua. Syytä olisi: seuraava vaihtoehto on leikkauspöytä, eikä sieltä yleensä tulla paljon terveemmäksi.
 

Jaa

Kommentit (1)

Ennen puukkoa selkäongelmissa kannattaa kokeilla kalevalaista jäsenkorjausta. On lempeä hoitomuoto ja hyvin tehokas selkävaivoihin.