Teini talossa

Junttigraffiteja

Jaa

Löysin mielenkiintoisia arkeologisia ilmiöitä tontiltamme. Meillä on nimittäin puucee pihasaunan takana ja sen metsään päin olevaan seinään oli maalattu spray-maaililla graffiti eli sotku. Järkytyin luonnollisesti niin paljon, että sain sydänkohtauksen, mutta sitäkin huolimatta jatkoin urheasti tiluksien tarkastamista ja huomasin, että myös yhdessä kannossa oli näitä kivikautisten alkuihmisten tekemiä merkintöjä.

Seuraavaksi kävelin pyöräkatokseen ja huomasin, että siellä seinään nojaava vanha peliovi (joka pitäisi hioa ja maalata) oli saanut peiliinsä kultaisella maalilla spreijatun kruunun.

Kurkistin nurkan taakse ja siellä oli maalattu kauniiseen seinälautaan suttu.

Kaikkee sitä kans vaimolle tuleekin mieleen.

Siis voi elämä. Mä aina ajattelin, et graffitit on enempi betoniviidakkojen piriste ja ongelma.

*

Itse asiassa kävi ilmi, ettei se ollutkaan vaimo vaan teini. Hän ei ollut pystynyt hillitsemään itseään. Tai sitten kyse oli siitä, että hän halusi asua hieman urbaanimmassa ympäristössä kuin täällä koivupahkan alla. Ehkä.

Jollain tasolla kyllä ymmärrän, että asuminen maaseudulla ei nuorena ole ihan se kaikkein menevin vaihtoehto. Maaseudulla ei ole mitään coolia, kuten betonia (paitsi betonisäkkejä on), katutaidetta, ihmisiä, katuvaloja, asvaltia ja mistä kaikesta se mielekäs elämä nyt sitten muodostuukaan. Nuoruus maaseudulla on asia, joka on kärsittävä ennen kuin saa lopulta muuttaa omilleen.

Graffititkin on tehtävä itse eivätkä ne puuceen seinässä ole lainkaan yhtä katu-uskottavia kuin alikulkutunnelissa tai juna-aseman seinässä.

Saatoin mainiosti aistia sen graffitiin piilotetun toiveen, että voitaisko pliide muuttaa johonkin lähiöön ja sassiin.

*

Tai sitten sellaista haavetta ei ollut. Mielenkiintoista on nimittäin tämä: nuorisomme on moneen otteeseen ilmaissut, ettei hän aio lähteä mihinkään Liedosta, täältä meidän periferiastamme kyllä, mutta vain tuohon kirkolle muutaman kilometrin päähän, kuten hänen kaverinsakin.

No, aika näyttää. (Toisaalta esimerkiksi kuopus ilmoitti jo kauan sitten ettei aio muuttaa edes sinne kirkolle vaan jää huoneeseensa ikuisiksi ajoiksi ja perustelukin oli fiksu: tulee pirusti halvemmaksi kun ei maksa mistään mitään.)

Ja onhan se jossain mielessä ihan mukavakin ajatus: ilmeisesti tämä paikka – Lieto ja kuopuksen huone - on sitten aika ok kokonaisuudessaan ainakin nuoren ihmisen näkökulmasta.

*

Mutta entä jos ihan oikeasti jää eikä edes käy kääntymässä missään muualla? Kaipa niinkin voi tehdä. Tai siis voi, tietenkin, monet tekevät niin. Silti ajattelen, että nuorena aikuisena olisi hyvä muuttaa kunnolla pois kotikunnastaan, ellei muuten niin voidakseen palata myöhemmin (me olemme tehneet niin), koska vain sillä tavalla saa edes pientä perspektiiviä maailmaan.

Eikä se nyt tarkoita että maailman ääriin täytyy lähteä, mutta edes lähikaupunkiin, pikkaisen toisenlaisiin ympyröihin. Pikkupaikkakunnan ilo ja ongelma on, että se on, hmm... pikkupaikkakunta. Ja saattaisi vastaavasti tehdä helsinkiläiselle tai turkulaiselle tai tamperelaiselle hyvää asua pieni hetki jossain ihan muualla kuin siinä tutussa omassa kaupungissa.

*

Se hyvä puoli näistä graffiteista nyt kuitenkin on, että jos joskus myymme taloa voimme sanoa, että paikka on samaan aikaan hyvin luonnonläheinen sekä urbaani. Keskellä aarniometsää suurkaupunkimaisessa miljöössä. Ei ole ihan vähän se!

Jaa