Teini talossa

Kaikki menikin hyvin

Jaa

Murrosikäisten kanssa joutuu helpolla kostonkierteeseen. Tai ellei kostonkierteeseen, niin joka tapauksessa eräänlaiseen noidankehään. Koska asiat usein, elleivät peräti yleensä, menevät jotenkin päin honkia, sitä ärsyyntyy ja alkaa odottaa, että luultavasti asiat menevät päin puuta myös jatkossa.

Näin ollen odotusarvo on siis se, että teini mokaa ja munaa ja melkein tekisi mieli motkottaa jo ennen kuin mitään on tapahtunutkaan, koska sillä keinoin säästyisi se odottamisen vaiva.

Sama pätee tietenkin myös toiseen suuntaan: nuori tietää, että yleensä kun hän yrittää polttaa talon tai tuhota vanhempiensa omaisuutta hänelle marmatetaan siitä (täysin epäreilusti, koska missään muussa perheessä ei tehdä niin).

Näin ollen järkevä keskusteluyhteys on harvoin auki, mutta tilaa konflikteille on enemmänkin kuin olisi tarve.

Pitäisi muistaa, että jos oletus on, että tuo tekee asiat väärin, tuo luultavasti myös tekee ne väärin. Vastaavasti jos oletus on, että tuo hoitaa asiat hyvin, tuo luultavasti ainakin yrittää hoitaa ne hyvin. Tämä pätee niin nuoriin kuin aikuisiin, miettikää vaikka työpaikkaanne ja sitä miten pomo siellä saa tai ei saa alaisiaan työskentelemään tyytyväisenä.

*

Tämä tuli mieleen viikonloppuna, kun nuoriso oli meillä saunomassa ja ärsyynnyin kun siellä oli yhtäkkiä semmostakin porukkaa, josta en ollut tietoinen. Ei siinä sinänsä mitään, kyllä tänne saa tulla ja täällä olla, mutta olisi mukava tietää, keitä mun saunassa istuu. (Myös keittiöön saakka leijaillut tupakanhaju ärsytti, mutta en lyönyt enkä suolistanut ketään, huomautin vain että menkää helevettiin sieltä röökaamasta.)

Lopulta päätin että on viisainta mennä nukkumaan ja ohjeistin mennessäni:

- Kun lopetatte, siivotkaa sauna, laittakaa palli oven eteen (ettei kissa pääse sinne, se luulee sitä käymäläkseen), sammuttakaa valot, lukitkaa ovet, laittakaa ruuat takaisin jääkaappiin, siivotkaa pöytä ja katsokaa että talo ei pala.  

Tämä viimeinen herätti naurua.

*

Kun sitten aamulla heräsin, näin että keittiössä oli pöytä siivottu, voi oli jääkaapissa, valot oli sammutettu, sauna oli siivottu, palli oli saunan oven edessä, ulko-ovi oli lukossa ja talo pystyssä.

Epäilin tonttuja, haltioita tai Tittelintuurea, mutta kyllä se oli vaan nuoriso joka oli käyttäytynyt vastuullisesti.

Ja mitä minä tein?

En kiittänyt. (Tosin ne heräsivät vasta tuntikausia tämän jälkeen, mistä syystä unohdin, mutta kuitenkin, melko ala-arvoista minulta). Sen sijaan seuraavana päivänä piffasin pyydettäessä leffaliput oikein mielelläni ja ajattelin, että ehkä noidankehän sijaan olisi mahdollista luoda myös myönteisyyden kehä. Tai ainakin kannattaisi yrittää. Kiittäminen voisi olla ensimmäinen askel.

Jaa

Kommentit (2)

Taiteen laji on löytää se hetki, jolloin ehtii ajatella positiivisesti ;)
...ja siksi taide onkin niin vaikea laji!