Teini talossa

Kali kali

Jaa

Kumma, kuinka pieneksi elinpiiri menee, kun tulee kunnon talvi. Kun ulkona on parikymmentä astetta pakkasta, elämä supistuu neljän tulipesän väliseksi ympyräleikiksi. Jokaista kun ruokkii jatkuvasti, niin talo pysyy jotenkuten siedettävänä. Samalla ymmärtää, mitkä asiat elämässä oikeasti ovat tärkeitä ja tietää, että lämpö on listan aivan kärkipäässä.

Kyllä se elämä siinä puita hakatessa ja hakiessakin kuluisi, jos sähköä ei olisi keksitty. Kovina pakkaskausina saa tuta ikään kuin pienen häivähdyksen siitä, millaista elämä on ennen ollut. Ja se keskeisin ero on siinä, että ennen ei tarvinnut keksimällä keksiä itselleen tekemistä, kun kaikki aika meni hengissä selviämiseen. Kesällä on täytynyt tehdä ruokaa ja puita, talvella sitten poltella niitä puita ja toivoa että perunat riittävät.

Ei siinä ole pahemmin ehtinyt pohtia voittiko Tanssii tähtien kanssa –kisan oikea pari ja mitä sieltä Wikileaksista nyt taas oikein vuotaa.

Nyt kuitenkin  hakemaan lisää puita (jotka muuten jo nyt ovat huvenneet pahan kerran, kohta on jäljellä enää märkiä, mutta niitä kyllä sitten riittääkin)!
 

Jaa

Kommentit (2)

On meillä sentään hyvin käntyt uunissa entiseen ukkoon verrattuna. Jo vain. Ei tarvitse hevosella polttopuita metsästä liiteriin raahata ja pokasahan sijaankin soi ihan muut klapihärvelit ja härpäkkeet. Sen kun vaan tanssitaan polkan tahtiin ja jenkkaa hypäten uunilta toiselle ja takaisin... Ja jos ei vielä siitä hiki pintaan irtoa, niin vilkastaan sähkölaskua...
Muistan pienenä poikana, kun kesämökiillä isä ja isoisä tekivät puita, niin pokasahalla ne niitä jurnuutti. Eihän niitä tietenkään mökillä ihan loputtomasti tarvittu, mutta olisi se melko vieras ajatus ryhtyä muulla kuin moottorisahalla tai sirkkelillä pilkkomaan!