Teini talossa

Kasvio

Jaa

Noniin, taas se aika vuodesta, kun koulu vaatii vanhemmilta kohtuuttomuuksia. Ainakin täällä meidän yläkoulussa vanhempien pitäisi kerätä kasvio. Vaatimus on toki verhottu sellaiseen kaapuun, että perheen teini-ikäisen pitäisi tehdä se, mutta haloo, get real.

Mitä ne siellä koulussa oikein kuvittelee. Että teinit menis ja OIKEESTI keräis jotain kukkasia pitkin kesää?

No ei tod.

Niinpä jää vanhempien vastuulle vinkata aina et hei nyt olis sellainen hetki että jos haluut sen kielon kukkivana niin gogogo

Tässä on siis sellainen tilanne, että joko opettajat eivät käsitä sitä, ettei nuoriso kykene keräämään kasviota tai sitten he haluavat kiusata vanhempia tahallaan. Molemmat vaihtoehdot ovat melko ärsyttäviä. Sovitaanko, että opet keräätte itte ens vuonna ne kasvionne jos ne kasvit teitä niin hirveesti kiinnostaa?

*

Sinänsä olen kyllä sitä mieltä, että kasvion kerääminen on ihan kiva ajatus. Mutta se vaan, että se tuntuu kivalta ajatukselta heti kun on täyttänyt 45 vuotta, ei kauheesti sitä ennen. Siitä ei myöskään synny sellaista ”Oi-tämä-on-ihanaa-haluan-loppuelämäni-viettää-luonnossa” –tyyppistä elämystä, mikä lienee tavoite. Ennemminkin alkaa vaan vituttaa kukkaset entistä enemmän.

Meillä on onneksi niin, että vaimo on hoitanut jo kolme kasviota. Tytär teki tietenkin itse omatoimisesti omansa – luulen että sillä on jotain tekemistä x-kromosomin kanssa. Mutta nää kolme poikaa ovat sellaisia että heiltä olisi jäänyt tekemättä ilman äidin yli-inhimillisiä ponnistuksia. Minä en ole voinut auttaa, koska en tunne melkein yhtään kasvia.

Tosin nyt on pikku hiljaa hiukan tarttunut minuunkin. Eilen käytiin kävelyllä ja opin kaksi uutta kasvia: niittyleinikin ja keto-orvokin. Ennestään tunsin jo voikukan, apilan, kielon, metsämansikan ja puolukan. Puista tunnistan pihapuun ja linnuista pikkulinnun sekä variksen.

Näin ollen kasvioista on kyllä hyötyä, mutta ei niille, joille niistä pitäisi olla hyötyä.

*

Toisaalta voi miettiä, että jos nuoret innostuvat keräämään Pokémon Go’ssa Meowtheja ja pääsiäismunia, niin miksei ne sitten voisi kokeilla sellaistakin, että etsisivät pellonpientareelta tai katuojasta kasveja. Ei siinä nyt suurta eroa ole kerääkö kukkia vai pokemoneja. Monelle olisi myös hyvä tutustua siihen katuojaan jo hyvissä ajoin.

Ainakin eilen oli ihan hauskaa bongailla niitä kasveja. Kävely kesti poikkeuksellisen pitkään kun pysähtelimme vaimon kanssa koko ajan miettimään, että mikähän se tuokin kukka on. Mutta, ja tätä haluan painottaa, meijän nuoriso ei olisi sitä tehnyt ikimaailmassa.

Muistan kuinka nykyisen kasiluokkalaisen isoveli oli aikoinaan samassa liemessä ja yritti ratkaista kasvio-ongelmansa niin, että meni vaan tonne pihalle ja repi jonkin random-kasvin käteen ja tuli sisään kysymään, että mikä tää on, kelpaaks tää.

Ottaen huomioon, että maailmassa on noin 391 000 erilaista kasvia ja siinä kasvioluettelossa on muutama kymmenen joista valita, niin se lähestymistapa oli tuhoon tuomittu.

*

Nykyään kasvion saa tehdä myös valokuvaamalla. Pelkkä kuva ei tosin riitä vaan siinä pitää olla sitten myös sellainen paperilappu jossa on kuvan ottajan nimi. Edelleen kasvit saa toki myös prässätä jos haluaa, sillä prässääminen on taito, jonka tärkeyttä ei nykymaailmassa voi painottaa kylliksi.

Tai jotain.

Mielenkiinnolla odotan, käykö monelle kuvaajalle näin ensi syksynä kun kasvio pitää palauttaa:

- Kyl mä kuvasin ne kaikki. Mut mä laitoin ne Snapchattiin…

Jaa

Kommentit (30)

Pokemon-go -> kasvio-go. Koska koulu herää tähän päivään? Niin no, luultavasti ei ikinä. Ainahan nuoriso keksii jotain uutta josta vanhukset ja opet ei kerkiä tajuumaan mitään.
Varmaan olis jo käytössäkin, JOS kaikilla lapsilla olis ne älypuhelimet. Mutta kun todellisuudessa aina löytyy vähintään se yks kenellä ei oo, eikä voi sitten sitä vaatia. Toimis varmaan muuten kyllä.
Toi snapchatti - ennen kun olin koko appista kuullutkaan olin esiteinin kans rautakaupassa, ja multa puuttu kuvausväline. Tiesin että kännykkä oli aiemmin ollut täys ja kysyin että mahtusko kuvia, kun kuvattiin mieluisia lattiapäällysteitä hintoineen ja koodeineen. Hoituu kuulemma... Muutaman päivän päästä kyselin sit niitä lopullista päätöstä ja hankintaa varten... 'Mä laitoin ne snäppiin kun ei mulla ollu tilaa'. Ei muuta kun uusiks rautakauppaan ;-)
Meillä teini oikein innostui kasvien keräämisestä, että eipä yleistetä ;-)
Kiva hänelle. Meidän teini innostui käyrätorvensoitosta. Haluaisin sen pakolliseksi kasvion sijaan.
Ja naapuri tykkää... ne prässissä muhivat kukkaset ovat aika hiljaisia. Minulla taitaa olla vieläkin tallella isäni nikkaroima "matkaprässi", johon saaaliin sai imupaperien väliin tuoreltaa. Kotona sitten siirrettiin varsinaiseen jyhkyprässiin (vanhempien sisarusten kasvinkeruuhiellä kuorrutettuun)
Kun meillä juniori toi kasvion teko-ohjeet kotiin, kiinnitti ensimmäisenä huomio kohtaan: Kerää kasvit juurineen. Ajatus, että tuhannet koululaiset kiskovat kasveja juurineen, oli lievästi sanottuna outo. Kerättävien kasvien lista puolestaan alkoi sellaisilla pienillä kasveilla kuin mänty, kuusi, pihlaja... Haloo, kaikki kasvit siis pitäisi olla juurineen mukana :(
Mitä jos se teinin antaisi ihan omissa nahoissaan kärsiä seuraukset, jos hommat jää hoitamatta? Vois teini vaikka vahingossa oppia, että sovitut hommat pitäisi hoitaa. Et sä sen puolesta voi ylioppilaskirjoituksiinkaan mennä.
"sovitut hommat pitäisi hoitaa". Juuri näin. Paitsi että minä tai teinimme emme ole sellaista kenenkään kanssa sopineet. Eikä sovita.
Kuule ei tarvi sopia. Näille nykyteineille olisi teidän vanhempien ihan terveellistä opettaa, että elämässä ei kaikesta tarvi tykätä. Että jotkut asiat tehdään vaan ihan velvollisuudesta, eikä kannata haaskata aikaa miettimiseen, että tykkäänkö mä tästä vai en. Jos minä alkaisin tuota miettimään, en varmaan kävisi töissäkään, en siivoaisi, en laittaisi ruokaa.
Meillä olis nyt ne vaaditut 5 kasvia Spctrumien välissä kuivumassa (juu, äiti kaivoi maasta) mutta kun poika ne sinne asetteli, niin mun mielestä niiden muoto jäi jotenkin epäselväksi. Juuriakin on multineen päivineen mukana. Eikä ne nyt ihan samoja oo mitä listalla, mut melkein.
Ei pidä provosoitua, kun provoisoidaan, etenkin kun leikittyään ja laulettuaan ja askarreltuaan muutaman tunnin päivässä superpalkalla koko talven, saa nyt viettää ylipitkää kesälomaa jne... Mutta. Nämä kasviot eivät ole opettajien idea (opekin käyttäisi ne 5-6 oppituntia, jotka menee opettaessa nykynuorisoa tekemään joko perinteistä kasviota tai digikasviota mielellään johonkin muuhun), vaan ne kuuluvat uuteen opetussuunnitelmaan (OPS 2016), kuten moni muukin asia. Leppoisaa kesää sinullekin! ;) T. Neljän kerääjän äiti ja aika monen ope :)
Vielä lisäys; vaikka kasvion teon opettamiseen kulutetaan aika paljon aikaa, verta, hikeä ja kyyneliäkin, eikä edes open omasta ideasta ole kyse, kasvion tekemisessä on paljon hyvää. Kun lapsi/nuori sen itse kokoaa. Tätä mieltä olen sekä opena että äitinä.
Kasveja ei todellakaan ole tarkoitettu äitien kerättäviksi! En voi uskoa tätä edes todeksi. Lapset keräävät ja elleivät kerää niin kantavat siitä itse vastuun.
Aivan! Olen samaa mieltä!! Ihan turha syyttää koulua/opettajia siitä että ei itse vanhempana ole opettanut lapsilleen mitä tarkoittaa vastuun kantaminen.
Jos vanhemmat eivät ole ikinä lukeneet kirjaa, tai ovat muuten typeriä pissiksiä, niin mitä voi lapsilta vaatia? No ehkä koulu voi vaatia, mutta kaikista vanhemmista ei ole kasvatustyöhön. Niin se vain on, put that in your pipe and smoke it. On tietysti kiva jos lapset itse ovat sen verran vastuuntuntoisia tai yritteliäitä ja elämästä -omastaankin kiinnostuneita, että alkavat kasvattaa itse itseään. Herätys voi tulla kun koulu vähän kovistelee kaverillisesti?
Ja jos puolukkaa tai mustikkaa ei jaksanu ( viitsinyt, ajatellut edes) kerätä kukkimisaikaan, niin marjat nyt ainakin ovat tuttuja ja helppo kerätä, kun syksyllä tajuaa,että kasvio piti tehdä. Ai niin miten niin opettaja sanoi, ettei sitten saa prässätä marjoja...
Outoja kommentteja ja koko asiaan suhtautuminen, kun on kuusikymmentäluvulla kerännyt toistasataa kasvia ja vielä ilman oikeata prässiä saanut niistä tunnistettavia kasvioonsa! Eipä kiinnostanut vanhempia hitustakaan mitä lapsi ahertaa pitkin metsiä etsien; pikemminkin taisivat luulla, että pinnaa siellä kotihommista... Iso oli työ, mutta itsestään selvää, että se tehtiin! Ja nyt olen äärettömän kiitollinen, kun tunnistan suurimman osan kasveista ilman kirjoja (tai nettiä) ja joistakin muistan vielä tieteellisen nimenkin, jotka kaikki keräämistään kasveista piti osata, tietää ja muistaa.
Kyllä olen just samaa mieltä, että joku kasvio-go pitäis kehittää, että nuoriso vähänkään värähtäis. Mitä työhommia aikuisetkaan haluaa tehdä kesälomallaa??? Ja juuri näin meilläkin, että poikia ei TODELLAKAAN vois vähempää kiinnostaa jotkut rehut. Nimim. Kaksi kasviota kerännyt äiti ja yläasteen opettaja
Nykyään ei edes riitä,että tunnet ne KATUOJAN kasvit, vaan on osiot esim. metsäkasveille ja suokasveille. Meillä teki viime kesänä tiukkaa,kun äiti ei tiennyt missä lähin suo on tai mikään suo, ei autoa eikä pyörää! Isosisko tuli hätiin ja LAINASI autoa kaverilta, että pääsi pikkuveljen kanssa suolle kuvaamaan suokasveja. Ja tietenkin piti kaverille maksaa bensoista,kun kävi ilmi, että sinne LÄHIMMÄLLE suolle oli 12km matkaa! Onneksi se oli kolmas ja viimeinen kasvio!
Hauska kirjoitus! Älkää nyt hyvät ihmiset ottako hjuumorimielellä kirjoitettua juttua niin tosissanne :) Piis and laav kukkaishengessä t. Lomaileva Ope (ja kyllä, en laittanut kesähommiksi niitä kasvioita....arvatkaa mikä työ niiden tarkaistamisessa on...? ;D)
Olisi kyllä hauska tietää missä välissä ajatus on muuttunut sellaiseksi, että vanhemmat tekevät läksyt ja muut tehtävät lapsensa puolesta, js ennen kaikkea se, että mitä hyötyä tästä ajatellaan lapsille olevan? Mitä väliä sillä on, että ei kiinnosta? Eihän ketään aina kiinnosta töihin meno, vessan pesu, laskujen maksaminen tai muut arkiset tehtävät, mutta silti niistäkin asioista on huolehdittava. Ja kasvion keräämisessä on vielä ainutlaatuinen tilaisuus oppimisen ja luonnosta nauttimisen sekä siellä rauhoittumisen yhdistämiselle. Ei sekään hullumpaa ole, ja teinille tuskin tekee pahaa välillä nostaa katseensa puhelimesta. Itse ainakin olen jo kauan ajatellut, että tämä kasvio olisi ollut hieno homma myös meille 1980-luvun koululaisille, ei olisi enää myöhemmin tarvinnut opetells tai miettiä, että mikä tuokin kasvi on. Ja tämä ajatus tuli kyllä jo noin kaksikymppisenä, ihan 45 vuotta ei tarvittu...
Kaikesta nuo pilalle lellityt nykyvanhemmat saavat näemmä Ongelmia aikaan, kun niitähän ei nykyään enää keksimättä ole! Jälkikasvu on niiden keksimisessä ja ongelmien suurentelussa mestariluokkaa selityksineen, jotka uppoavat vanhempiin kuin kuuma veitsi voihin. Kyllä ne muksut voi ottaa sen peukalon pois kännykästä kesällä ja kulkea välillä ulkona luonnossakin - kasvien kerääminen on hyvää liikuntaa, aivovoimistelua ja luonnonarvojen oivallusta parhaimmillaan - myös sosiaalista puuhaa, jos lähtee kaveriporukassa kasveja etsimään. Sen verran sorminäppäryyttäkin löytyy, että kasvin saa nätisti prässättyä ja kasvien nimien kirjoittelu käsin on myös suomen kielen oppimista parhaimmillaan. Mikrouunissa käytettävää kasviprässiä voi myös käyttää, ellei halua muuten käyttää mielikuvitustaan, miten kasviprässin tekisi parin tukevan levyn, puristimen, sanomalehtipaperin ja valkoisen huokoisen paperin avulla. Olen keräänyt aikoinaan vapaaehtoisesti puolitoistasataa kasvia ja olen suorastaan ylpeä siitä, että vielä vanhanakin tavallisimpien kukkien nimet ovat edelleen muistissa!
Ironian taju lukijoilla hukassa. Se ei taida löytyä edes metsästä tai pellonpientareelta vaikka kuinka kulkisi.
Kyllä minä vain kasvioni keräsin ja ihan innolla, kuten myös kaverini ja veljeni. X-kromosomi on kuten kaikilla ihmisillä. Yykin löytyy. Tosin kasvoin perheessä, jossa pihapuu ja harakka eivät ihan ainoa luontoyhteys olleet.
No älä nyt hyvä ihminen tee sitä kasviota lapsesi puolesta! Teini on tällaisen tehtävän koulusta saanut, joko tekee sen tai jättää tekemättä ja kärsii seuraamukset. Ei koulusta tulevia tehtäviä tarvitse sopia oppilaiden eikä vanhempien kanssa, oli ne kivoja tai ei. Eikä se tehtävä todellakaan ole vanhemmille osoitettu. Miksi ihmeessä tekisit jonkin koulusta tulleen tehtävän lapsesi puolesta? Jos luokalla om monta teiniä jotka ei tehtävään kykene, niin open on ihan hyvä nähdä sekin. Vanhempien tekemillä kasvioilla ei kyllä ole mitään arvoa, paitsi ehkä perheen kirjahyllyssä.
Loistava kirjoitus, Roope! Nauroimme mieheni kanssa vedet silmissä. Vaan mitä ihmettä, täällä kommentoijat ottavat tosissaan minkä kerkiävät! Hei... Ironia on vaikea laji, ymmärretään, mutta voisitte edes yrittää. Todella hyvä teksti, ja me ainakin voimme samaistua täysin siihen.
Roope, samassa veneessä ollaan tai pitäisikö sanoa metsässä! Minä en kyllä kerää, mutta muutaman kerran täytyy kesän aikana niistä ihanista kasveista teiniä muistutella.. mutta onneksi asutaan metsän reunalla, joten ainakin puolet vaadituista kasveista löytyy helposti. Ja keräämisen jälkeen unohtuu helposti painon alle..saas nähdä kuinka kuivia ovat, kun niitä ruvetaan kasvioon siirtämään..
Omassa koulussani ei tarvitse kerätä kasvioita, mikä ensin oikeastaan harmitti minua. Kaverin koulussa kuitenkin täytyy, ja ymmärsin viime kesän perusteella, ettei hän olisi jaksanut käyttää lomaa kasvien etsimiseen ja huolelliseen prässäämiseen vaan ihan lomailuun... Vaikka kasvien tunteminen on plussaa, niitä voisi opetella kouluaikana, ei antaa lisää työtä lomille, jotka ovat tarkoitettu rentoutumiseen.
Biologian opettajana sanon sen, minkä joku jo aiemminkin ilmaisi. Ei ole mitenkään herkkua ottaa selvää niistä homeisista / mustuneista / rytistyneistä / muuten puutteellisista näytteistä. Kyllä opettaja tietää, ettei kaikkia tämä homma kiinnosta, mutta opetussuunnitelma on se, joka määrää, mitä opetetaan. Ja tiedoksi niille vanhemmille, jotka luulevat tekevänsä lapselleen palveluksen keräämällä kasvion hänen puolestaan. Lajintunnistuskokeessa viimeistään selviää, kuka on itse kerännyt kasvionsa ja kuka ei. Työn tavoite on oppia tunnistamaan kasveja ja se toteutuu yleensä hyvin, jos joku muu ei ole tehnyt työtä lapsen puolesta. Näitä vanhempia löytyy näköjään aina, jotka haluaa käydä koulua lapsensa puolesta. Kerran pidin kokeen, jossa oppilailla sai olla yksi A4-kokoinen muistiinpano mukana eli luvallinen lunttilappu. Erään pojan äiti oli kirjoittanut paperin täyteen hienoja tiivistelmiä, mutta arvaatte varmaan, ettei poika pärjännyt kokeessa. Miksi? Minusta on ihan ok, jos teini, jonka biologian numero on 5, toimittaa kasvion, jonka arvosanaksi tulee 5. Sehän varmasti riittää nuorelle itselleenkin mainiosti! Itse olen näyttänyt oppilaille arviointikriteerit etukäteen ja sen perusteella oppilas voi itse asettaa itselleen realistisen arvosanan. Kukaan tuskin olettaa, että arvosanan 5-tasoinen oppilas palauttaa arvosanan 10-tasoista kasviota!!