Teini talossa

Kehuja

Jaa

Olen ollut eilisestä saakka hyvällä tuulella, koska minua kehuttiin. Kehut tulivat lehden välityksellä ja koskivat Perunkirjoitus-kirjaani.
Myönnetään: olin iloinen osin siksi, että ehkä joku hankkii kirjan kun toinen suosittelee ja se taas tuo makkaraa leivän päälle (syökö muuten nykyään enää kukaan makkaraa leivän päällä - taitaa olla lähinnä kinkkua, jos lihatuotteita?).

Ennen kaikkea olin kuitenkin yksinkertaisesti iloinen. Joku. Kehui. Minua. Meitsiä. Meikäläistä.
Se laittoi jälleen kerran miettimään, kuinka tärkeää kehuminen on. Kuinka pienellä vaivalla voi tehdä toisen onnelliseksi, jos kohta kirjakritiikin kohdalla ensisijainen tarkoitus ei ole kehua kirjailijaa siksi että hänelle tulisi hyvä mieli.
Yhtäkaikki, hyvää mieltä oli ilmassa.

Oma äitini on aina ollut sellainen joka ei koskaan jätä käyttämättä mahdollisuutta kehua lähimmäisiään. Aina hän jonkun syyn keksii. Ja vaikka kaikkien vuosien jälkeen tietää, että se on ikään kuin hänen luonteessaan ja siksi voi olla etteivät kehut aina tule edes täysin aiheesta, niin joka kerta ne kuitenkin lämmittävät.

On mukava kuulla, että on tehnyt jonkun asian oikein ja hyvin, vaikka kuinka olisi jo keski-ikäinen ukko, eikä enää mikään koulupoika.

Sitäkin mukavampaa se on, koska ei tällä planeetalla vaivaksi asti kehuta. Ja koska se kehuminen tuntuu niin mukavalta, pitäisi antaa hyvän kiertää ja muistaa tehdä sitä itsekin. Kehua lapsia ja vaimoa ja kavereita ja tuttavia aina jos vähänkin on syytä.Aina on jotain syytä. Ellei muuta keksi niin kehaisee vaikka heidän hymyään tai pipoaan. Sekin on hyvä alku.
 

Avainsanat: 
Jaa

Kommentit (7)

Mutta kun se moittiminen ja haukkuminen on vaan niin paljon helpompaa meille suomalaisille... Sen verran mukavalle kehujen saaminen kuitenkin minustakin tuntuu, että jos niitä itse aina joskus onnistun saamaan, niin hyvää yrittää ihan vaistomaisesti laittaa kiertoon ja pyrkii itsekin kehaisemaan pikkuisen muita - toki vain aiheesta. Toisaalta olen kyllä sitä mieltä, että myös risut voivat olla joskus ihan paikallaan ja ne on syytä antaa suoraan, eikä puristella nyrkkejä taskussaan ja muputtaa selän takana jotain epämääräistä, jolloin kohdehenkilö pahimmillaan kuulee asiasta hyvin monen välikäden kautta jotain vähän sinne päin olevan version tietämättä miten hänen pitäisi risuihin reagoida vai eikö mitenkään...
Juu, kyl see nii vaa o, et hyvä lisää hyvää, hymy hymyä. Risujakin saa antaa, jos aihetta on. Kernaammin toki jollekin muulle!
Tulen vaan aina niiiiin hyvälle mielelle lukiessani Roopen tarinoita, ahhhh
Samoin, lehden luku alkaa AINA Roopen tarinasta, sitten vasta muut :)
Olet niin oikeassa! Ja siksipä pitää intoutua kehumaan, että kirjoitat hienosti ja saat usein hymyilemään hauskoilla oivalluksillasi. Kivaa oli myös tässä taannoin seurata aamu-tv:stä kun puhuit perhepolitiikkaa Turun murteella. :) Ajatuksissa on ollut kirjasi lukeminen, joten täytyypä laittaa kirjastosta varaukseen!
Kiitos. Perhepolitiikka on asia, jota on aina syytä puhua Turun murteella. Muuten se ei tunnu kyllin vakavalta.
Hei, luin juuri Perunkirjoituksen eikä käynyt aika pitkäksi. Siinä oli paljon viisaita ja hauskoja lauseita ja myös viisaita sekä hauskoja. Kiitos mukavasta ajanvietteestä.