Teini talossa

Keppihevosia

Jaa

Nyt se sitten alkoi. Nimittäin keppihevosleiri, lajissaan toinen maailmassa. Sen järjestävät rakas tyttäreni sekä hänen kaverinsa. Leiri alkoi tänään klo 9. Yötä ollaan siellä naapurissa ja sitten huomenna leireillään meillä. Leiriläisiä on kaikkiaan kuusi tyttöä. Ohjelmassa on askartelua, kilpailuja, keppihevosten tekemistä sekä tietenkin keppihevosilla ratsastusta. Kuutamoratsastuskin on kuulemma tulossa.
Lapset ovat itse järjestäneet kaiken, käsittääkseni osin jopa rahoittaneet. Vanhemmat auttavat lämpimien ruokien tekemisessä, mutta muuten leiri menee ihan heidän suunnitelmansa mukaan, eikä vanhemmilla ole siihen osaa eikä arpaa. On vaikea kuvailla sitä arvostuksen määrää, jota tunnen tuollaista omatoimisuutta kohtaan. Puhumattakaan siitä, että heillä on varmaan hauskaa.
Jos minä olisin lastenkirjailija, voisin nähdä tuossa aiheen pieneen kirjaan. Muistattehan esimerkiksi Astrid Lindgrenin Melukylän lapset? Mikä siitä tekee niin hienon kirjan? No se lasten mielikuvituksellisuus ja se, kuinka he keksivät koko ajan kivoja leikkejä ihan vaan keskenään.
Keppihevosleiri on niin melukylää ettei mikään!
 

Jaa

Kommentit (4)

Nyt iski nostalginen fiilis. Tulee ihan oma lapsuuteni mieleen. Silloin keppihevostelu oli minullekin yhden sen aikaisen naapurin tytön kanssa kuuminta hottia. Päivät pitkät ravattiin ja hoidettiin ratsujamme, jotka muuten söivät kesäisin sammakoita, joita pyydeystettiin rapumerroilla vanhasta ja hylätystä kaivosta... Vanhemmilta salaa tietty... Ei sinne leirille sattuisi mitenkään mahtumaan mukaan vielä yhtä tämmöistä pikkuisen yli-ikäistä keppihevostelijaa...
Kyllä, tuo on NIIN Melukylää! Kateeksi käy. :)
Ja noin se sit eilen illalla loppui. Hauskaa oli ollut. Katselin, kuinka heillä oli pihalla esteratsastusta, maastoratsastusta sekä kauneuskilpailu (siis hevosten). Hauskaa, kuinka jotkut leikit ja harrastukset sitten näköjään pysyvät sukupolvesta toiseen, tai ainakin kokevat renessansseja, jos kerran Muorinkin lapsuudessa keppihepat olivat kova juttu!
Meilläkin askarrellaan, hoidetaan ja hevostellaan keppareilla. Kaikki vanhat ja vähän uudemmatkin villasukat ovat saaneet uusiokäyttöä keppari-tarvikkeina. Tytöillä on 2x viikossa keppari-tunti, joita ansiokkaasti pitävät kaikille kiinnostuneille kylän lapsille. Siellä opetellaan ravia, laukkaa ja kiitolaukkaa ym. mistä äipällä ei ole hajuakaan. Välillä käydään maastossa ja sitten hoidetaan hepat ja pistetään ne laitumelle, joka on äipän väsäämä takapihan nurkkaus. Hauskaa näyttää olevan ja kaiken ikäisiä kiinnostavaa touhua! :)