Teini talossa

Kesätöitä

Jaa

Rakas salaisista salaisin päiväkirja,

 

Mitä kuluu? Minulle kuuluu hyvää! Vaikuttaa nimittäin siltä, että jonkinlainen suuri elämänetappi on nyt saavutettu eikä se tällä kertaa edes liity nenäkarvojen poistamiseen.

Vaan siihen, että kaikilla kolmella vanhimmalla lapsella on kesätöitä! Juhuu!!!!!

Kaksi vanhinta lastahan ovat jo täysi-ikäisiä, mutta ei kesätöiden saaminen sen ikäisillekään ole itsestään selvää. Vanhin menee museo-oppaaksi, tytär näillä näkymin myyjäksi ja kolmas sai hommia kunnalta.

Seiskaluokkalainen ei vielä töitä edes hakenut, eikä kyllä olisi saanutkaan, koska lapsityövoiman käyttö on jostain syystä nyky-Suomessa lähes kiellettyä. Hän ei pannut pahakseen, luulen ma.

Vanhempien näkökulmasta tämä joka tapauksessa on pienen juhlan paikka. Vihdoinkin joku ylläpitää meitä tienesteillään koko kesän ja vielä pitkälle syksyyn!

Eiku… No joka tapauksessa se, että lapset pääsevät ja menevät töihin on tärkeä virstanpylväs siinä, että niistä ehkä tulee vielä kunnon kansalaisia. Työ kun on yksi tärkeimmistä asioista mitä ihmisellä on. Elämästä tulee merkityksellisempää kun saa tehdä työtä ja ansaita elantonsa. Ilman hyvää kokemusta työelämästä kaikesta muustakin tulee hankalaa. Työ on sen merkki, että tervetuloa yhteiskuntaan!

Samalla, rakas päiväkirjani, on ollut jännä miettiä sitä, kuinka kovin erilainen suhtautuminen itse kullakin meidän perheessä on rahaan.

*

Minä muistan aina olleeni hyvin perso mammonalle (ja olen edelleen) ja siksi hankkiuduin ekaan työpaikkaan kuudennella luokalla ja siitä lähtien olin joka kesä töissä ja yleensä vielä vuoden aikanakin.

Minulle kun oli hirveän tärkeää että oli omaa rahaa. Yleensä tuhlasin sen grilliruokaan, limonadiin sekä hieman myöhemmin päihdyttäviin aineisiin. Mutta ostin rahoillani myös polkupyörän, mopon, moottoripyörän ja auton, joskin isä kyllä vähän tuki niitä hankintoja.

Jännä kyllä, Roope Ankka –geenini eivät ole kauhean hyvin siirtyneet seuraavaan sukupolveen. Esikoinen kyllä on tienannut ikänsä piirtelemällä sarjakuvia ja vastaavia, mutta ei hänelle raha tunnu kauhean tärkeää olevan. Tytär puolestaan on mahtavan hyvä tuhlaamaan, mutta hänen hyppysissään palkka ei pysy yli kahta tuntia, joten keskimäärin hän on ihan peeaa, oli töissä tai ei.

16-vuotiaamme on näihin päiviin saakka tienannut yleensä työn tekemisen sijaan kernaammin viemällä tyhjiä pulloja kauppaan ja odottamalla syntymäpäivää. Asiat ovat ehkä muuttumassa, mutta joka tapauksessa hän on pärjännyt ikänsä melko pienillä rahoilla eikä toisaalta koskaan ole ahnehtinut. Jos on tarvinnut 20 senttiä, on pyytänyt 20 senttiä eikä yhtään enempää.

Ja nuorimmainen taas on jotenkin sillä lailla onnellisten tähtien alla syntynyt, ettei hän koskaan ole tehnyt töitä mutta silti hänellä tuntuu olevan rahaa. Ehkä hän on säästäväinen tai sitten hän harjoittaa salaa kansainvälistä asekauppaa.

*

Mutta ajattelee rahasta sitten miten tahansa, niin kaikki sitä joka tapauksessa elämässään tarvitsevat. Ja siksikin ensimmäinen - tai ensimmäiset – työpaikat ovat tärkeitä. Kokemus siitä, että osaan ja saan aikaiseksi ja se minun puuhani on niin tähdellistä että joku vielä maksaa siitä.

Se jos mikä kasvattaa itsetuntoa.

Onnea siis töihin, rakkaat lapset, tehkää ne niin hyvin, että se työpaikka odottaa seuraavanakin kesänä. Siitä se sitten lähtee.

Jaa

Kommentit (1)

Voi että on mukavaa, kun et ole niin ahne, että luuhaisit "kaupallisessa yhteistyössä" mitä merkillisimpien tuotteiden valmistajien kanssa. Kiitos siitä!