Teini talossa

Kirjoja, kirjoja

Jaa

Meillä oli viikonloppuna Turussa Kirjamessut. Itsekin olin siellä töissä, tällä kertaa haastattelijana. Juttelin Pekka Haaviston, Nopolan sisarusten (ne on kyl hauskoja!) sekä Miina Supisen, Anne Leinosen, Jarkko Tontin ja JP Koskisen kanssa. Oli oikein mielenkiintoista – ennen kaikkea oli mukava saada lukea heidän kirjansa, jota en ehkä muuten olisi tehnyt; pidin niistä.

Hassua on kuitenkin se, että minua jännittää aina paljon enemmän olla haastattelijana kuin haastateltavana. Etenkin jos on mukana enemmän porukkaa, kuten eilen, kun nuo neljä viimeistä olivat kaikki samaan aikaan lavalla. Miten pystyä vetämään homma läpi niin, että kysymykset ovat yleisön mielestä kiinnostavia? Ja että kirjailija kokee ne mielekkäiksi ja sellaisiksi että pystyy vastaamaan niihin niin, että yleisö jaksaa kuunnella? Miten ajoittaa juttu niin, että se kestää juuri sen mitä on pyydetty, ei kauempaa mutta ei toisaalta vähempääkään? Mitä sitten tehdään, jos haastateltava on tuppisuu tai huono esiintymään (sellaista ongelmaa ei onneksi ollut)?

Pohdittuani asiaa päädyin siihen, että hyvä haastattelu on sellainen, että se on minun show, jossa haastateltavat ovat tähtiä. Toisin sanoen haastattelijan täytyy pitää homma hanskassa, mutta silti hänen täytyy osata ja uskaltaa pysyä taustalla kuitenkin niin, että hän on koko ajan läsnä. Se on paljon vaikeampaa kuin olla haastateltavana - siinähän ei tarvitse kuin jutella niitä näitä. Itse asiassa ei tarvitse edes vastata kysymyksiin ellei halua. Itse teen usein niin, että sanon: "Hyvä kysymys, mutta haluaisin tähän väliin kertoa tarinan siitä, että…"

No, ensi vuonna onkin sitten taas se helpompi vuosi. Minulta tulee peräti kolme kirjaa: Rajanaapuri (aikuisille suunnattu tragikoominen tarina kahdesta varsin erilaisesta naapuruksesta, Atena), Virtasen historia (Suomen historian uusi, parempi tulkinta, Karisto) ja kolmas Vilhelmiina-kirja, Vilhelmiina ja guatemalalainen röyhyttelijä, WSOY).

On meinaan vähän pollea olo, kun nämä pitkän ajan kuluessa tehdyt jutut vihdoin päätyvät kansiin saakka! Eikä sekään ole hullumpaa, että syntyy valheellinen kuva siitä, että sitä olisi ollut ahkera (on tavallaan ollutkin, mutta on silkkaa sattumaa, että ne osuvat samalle vuodelle)!
 

Jaa