Teini talossa

Kuolemattomuudesta

Jaa

Millainen haju sähkötupakasta tulee? Nimittäin nuorison huoneesta tuli kesällä jatkuvasti sellainen vähän outo, makeahko (ei kannabis-makea) haju, joka on epämiellyttävä mutta ei kuitenkaan sellainen, joka liittyisi siihen että suihkussa ei käytäisi (käydään, monta kertaa päivässä parhaimmillaan ja yleensä niin pitkään että kaakelit tippuvat seinästä)

Mun teoria on, että siellä poltettiin sähkötupakkaa. Asiaa on vaikea verifioida, koska ovi oli aina lukossa eikä asentamani valvontakamera toiminut.

Nyt kun kesä, seukkaaminen ja kaverien yökyläilyt ovat loppuneet, tilanne on palannut normaaliksi. Tupakka – siis oikea tupakka – on kyllä jäänyt, mutta sitä sentään poltetaan jossain tontin rajojen ulkopuolella. Asiasta on käyty keskusteluja.

*

Itse vastustan henkeen ja vereen porttiteoriaa. Eli että esimerkiksi kannabiksen käytöstä seuraa automaattisesti siirtyminen hasikseen, lääkkeisiin, koviin huumeisiin ja terminaalivaiheessa uskoon, jolloin kaikki on menetetty. Niinhän se ei mene. Tupakanpoltosta ei siirrytä muihin poltettaviin huumeisiin eivätkä kannabiksenkäyttäjät yleensä siirry suonensisäisiin.

Mutta sähkötupakan & nuorten kohdalla saattaisin tehdä pienen poikkeuksen. Sähkötupakkahan kuulostaa varsin harmittomalta: tupakkaan verrattuna se on lähes terveystuote eikä edes haise erityisen pahalta, joten siitä ei jää kiinni kotona (sinänsä nuorisoa ei haittaa paha haju: jos haisee bensalle tai tupakalle, ainahan voi laittaa lisää dödöä!).

Mutta ei siis ihme, että sähkötupakka on nuorison suosikki.

Vaan kun nyt olen seurannut tuolla kirkolla (taajamamme keskustassa, suurkaupunkilaisille suomennettakoon) kulkiessani tuttuja nuoria, niin jokainen, jonka olen nähnyt Hesburgerin takana sähkötupakka kädessä, on jossain vaiheessa näköjään siirtynyt myös tavalliseen tupakkaan. Taitaa se kynnys sitten kuitenkin olla aika paljon matalampi. Tai sitten tavallisesta tupakasta saa paremmat kiksit.

Mutta se kaunis haave että jos jälkikasvun nyt on pakko tupakkaa kokeilla, niin kokeilisi edes sähkötupakkaa, on kyllä itsepetosta. Lopputulos suurella todennäköisyydellä on, ettei se siihen jää ja se on surullista.

*

Mutta on toivon pilkahduksiakin. Facebookissa on tällä viikolla ollut villitys, että ihmiset jakavat nuoruudenkuviaan. Niin minäkin. Jäin siis katselemaan vanhoja albumeja omasta elämästäni 15-25 -vuotiaana. Silmiinpistävää oli, että kaikissa kuvissa, koko ajan, kaikki, polttivat. Rööki oli jos ei suussa niin kädessä. Yleensä toisessa kädessä oli viini tai kaljapullo. Enkä puhu siis vain itsestäni vaan ihan kaikista – toki kuvia on ilmeisesti otettu lähinnä juhlatilaisuuksissa mutta yhtä kaikki.

Aika monien niiden ihmisten kanssa olen edelleen tekemisissä ja yhtä silmiinpistävää on, että kukaan heistä ei polta enää. Tai pari polttaa mutta hekin vain ollessaan baarissa eivätkä silloinkaan paljon. Jonkinlaista viisastumista on siis tapahtunut ikääntymisen myötä. Ja vaikka tupakasta on helvetillisen vaikea päästä eroon (believe me, I know), niin ei se mahdotonta ole, ei ollut minullekaan.

Se on lohduttava ajatus.

*

Entä mitä sanoa nuorisolle, joka on ryhtynyt polttamaan? Että se on vaarallista ja haisee pahalle ja kunto menee ja hampaat kellastuu ja rahaa kuluu ja lopulta kuolee?

Mutta kun eivät nuoret kuole. He ovat kuolemattomia. Eikä tupakka niin nopsaan vaikuta kuntoon - sitä paitsi kuka nyt haluaisikaan olla hyvässä kunnossa kun voi hengailla kartsalla? Vaara puolestaan kuulostaa jännältä! Ja miten niin haisee pahalta, en minä ainakaan haista enää mitään…

Jepjep. Siinä on ulkopuolisen aseet aika vähissä. Valistaa voi, mutta muutoksen, sen on lähdettävä itsestä.

Jaa

Kommentit (1)

En kyllä suosittele sähkötupakkaa, se nimittäin tulee kalliiksi... Kun se ei ole siis tulensavua mitä siitä tulee, niin eihän ihminen tajua, että palohälytin ei sitä ymmärrä. Jäähallille tai koululle, kun tulee palokunta automaattihälytyksen seurauksena, niin siinä sitä sitten vanhemmat toivoo, että olispa ne polttaneet tavallista tupakkaa, niin olisivat edes tajunneet mennä ulos sauhuttelemaan. (Ei meidän vaan naapurin lapset)