Teini talossa

Kuvaelma

Jaa

Olen kirjoittamassa näytelmää Turun Linnateatterille. Komedia: remonttihäröilyä ja sen sellaista. Samalla on tullut muisteltua kaikenlaisia kommelluksia, joihin itse on törmännyt, kun on koettanut saada asioita tehdyksi. Niistä ihan ensimmäinen - josta olen aikanaan raportoinutkin - sattui kirvesmiesurani alkupäivinä vuonna 1997 ensimmäisessä omassa asunnossamme. Avasin seinää, jotta portaiden alla oleva tyhjä tila saataisiin käyttöön ja siinä oli yksi puu pystyssä, joten ryhdyin sahaamaan sitä poikki. Kun olin melkein valmis, saha jäi kiinni, kun puu olikin kantava. Siellä se saha sitten roikkui aika monta viikkoa katonrajassa ennen kuin sain sen pois. Oli pirun tiukalla.

Mitä tästä opittiin? Ei paljon mitään. Sittemmin on kyllä käynyt selväksi, että suurimmaksi osaksi pystyssä olevat puut seinässä eivät ole kantavia ja jos ovatkin, niin vaikea sitä on tietää ellei kokeile.

Mutta toisaalta: juuri rohkea sekä ennakkoluuloton kokeilu on nimenomaan se juttu, mikä erottaa ihmisen norsusta (ja paino tietenkin myös ja kärsä ja hampaat ja korvat).

No joo: on ihossakin joitain eroavuuksia paitsi jalanpohjien suhteen.
 

Jaa

Kommentit (2)

Varo vaan ettei remppa mene liiaksi veriin. Meidän isännällä on mennyt jo, eikä nykyisin näemmä enää riitä että tekee remonttia vain kotona - tekee sitä jo kylässäkin... Oltiin tässä yhtenä päivänä lähdössä kylään ja isäntä alkoi lähtdön hetken koittaessa etsiä superliimaansa ja akkuporakonettaan. Seurailin hetken puuhiaan typertynyt häh ja höh ilme kasvoillani ennen kuin tokenin kysymään mitä touhuaa. Vastaus tuli kuin apteekin hyllyltä: "Kun viimeksi siellä heillä käytiin, se uunineduslista rempsotti niin pahasti ja osui varpaaseen siinä joku vielä loukkaa itsensä. Mää paan sen nyt samalla kunnolla kiinni..." Joku voisi vetää vaikka herneen nenään, jos naapuri tulee ja aloittaa kevyen pienen pintaremontin talonväeltä mitään kyselemättä...
Toi on kyllä jo aika paha...