Teini talossa

Lapsityövoimaa

Jaa

Lapset ovat mahtavia työntekijöitä siksi, että he voivat käyttää helposti kolme tuntia sellaisen työn välttelemiseen ja voivottelemiseen, jonka tekemiseen menisi vartti. Tämä pätee toki myös läksyissä ja etenkin kokeisiin lukemisessa.

Lasten työhistoria menee suurin piirtein niin, että hyötynäkökulmasta olisi viisainta maksaa heille 18 ikävuoteen saakka siitä, etteivät he tee mitään. Sillä keinoin asiat sujuisivat nopeasti ja hyvin. Toisaalta sitten ne eivät oppisi mitään. Eli on vain jaksettava opastaa, neuvoa ja tehdä mukana vaikka se kuinka hidastaisi.

Tältä kesältä on nyt pari lapsityökokemusta, jotka täten juhlallisesti jaan.

*

Kävi niin, että ostimme Turusta vanhan omakotitalon, jota tässä nyt pikku hiljaa alamme remontoida. Työtä riittää.

Mutta ei siinä vielä kaikki: Teini ilmoitti, että voisi tulla auttamaan – siis toki korvausta vastaan mutta kuitenkin. Taustalla oli, että tyttöystävä oli mennyt niin ikään töihin pariksi viikoksi eikä siis ollut maisemissa. Näin jäi aikaa myös tällaisiin porvarillisempiin harrastuksiin.

Mutta se oli tietenkin oikein mukavaa. On aina ilo maksaa lapselle siitä, että hän tekee työtä. Lapsi oppii, että otsa hiessä on leipä ansaittaman ja parhaassa tapauksessa työstä on jopa hyötyä. Joka tapauksessa niin, että koska rahaa tavalla tai toisella kuitenkin tunkee jälkikasvulle, niin on miellyttävää, jos sen vastineeksi saa jotain.

Itse asiassa meidän perheessä on harrastettu tämänkaltaista työvoimapolitiikkaa pienestä pitäen. Se on ollut helppoa, koska aina on ollut remonttia menossa ja ellei, niin ainakin nurmikonleikkuuta tai polttopuiden kantoa on tarjolla. Mutta ei se helppoa ole, työnteon opettelu. Erityisesti kaikenlainen fyysinen työ tuntuu olevan hankalaa ihan riippumatta iästä. Ei oikein jaksettaisi ryhtyä ja jotenkin mikä tahansa muu työ tuntuisi mukavammalta. Ja tokihan raksahommat ovat raskaita, myönnetään. Mutta kaikkeen tottuu kun hetken tekee. Ja kukin mittansa mukaan: alle vuoden ikäiset voivat kantaa viiden tiilen sijaan vaikka vain yhden. Sen voi laittaa kontatessa selkään.

Asiaan: teinin kanssa siis talolle hommiin. Lopputuloksena oli oikein hyvä muutamatuntinen. Aluksi oli tahti vähän hidasta, mutta kun äiti kantoi suurempia määriä roskaa ja lautoja kuin lapsi, niin se kannusti ottamaan vähän isompia sylyksiä. Siinä oppi sitäkin, että työn tarkoituksena on saada asioita aikaiseksi ja tästä sitten saa korvauksen. Työn ideana ei ole kuluttaa aikaa ja saada korvausta menetetystä vapaa-ajasta.

Luulen, että hän tulee toistekin ja kun pääsee makuun niin kukaties enemmän. (Ja hän sitä paitsi teki myös sellaisen vanhempien näkökulmasta pelottavan huomion, että meillä on nyt jonkin aikaa Turussa talo, joka vain odottaa häntä puutarhajuhliin…)

*

Ja se toinen lapsityökokemus:

Myös kuopus loihe lausumaan viikko sitten (odottamattomasti), että haluaisi töitä. Ja mehän heti keksimme monta asiaa, jotka pitäisi tehdä, vaan kun mikään ei oikein kelvannut. Oli hikivaaraa ilmassa. Lopulta hän sai kakistettua, että haluaisi sellaisiin oikeisiin töihin.

Ja mitähän ne ovat?

No esimerkiksi mun työ olisi kelvannut, koska siinä vain istutaan kotona päätteellä. Oikeastaan se ei eroa juurikaan siitä mitä hän tekee nytkin, paitsi että minulle maksetaan tästä. Myös isosiskon kesätyö marjanmyyjänä olisi mitenkuten kelvannut, koska siinäkin vain istutaan. Sen sijaan kaikenlainen kantaminen oli aika out.

Mitä tästä pitäisi päätellä? Ainakin, että jonkin verran on vielä tietä edessä ennen kuin sitä poikaa kannattaa palkata ojankaivuhommiin. Mutta ehkä oma esimerkki - muualla kuin päätteen edessä - lopulta kantaa hedelmää. Uskon niin. Esimerkin voima on ihmeellinen. Asia, joka pitäisi muistaa ihan kaikessa, siis IHAN kaikessa.

 

Jaa

Kommentit (2)

Sama kokemus on tuosta työnteosta ja sen välttelystä. Yksi pojistani tekee kyllä myös fyysistä ponnistelua vaativaa työtä, mutta kaksi muuta ei jaksa mitään sellaista, jossa joutuu istumista ja näpyttelyä enempää tekemään. Yritä siinä sitten olla tasapuolinen kotitöiden teettämisen ja kasvattamisen suhteen. En kuitenkaan halua maksaa jokaisesta pikku hommasta, vaan nuorison kuuluu(isi) osallistua kotitöihin omalta osaltaan.
Minäkin uskon esimerkin voimaan - en vain vielä ole nähnyt tuloksia. - Kotona "teini" 17v.