Teini talossa

Lukujärjestys in my dreams

Jaa

Apua! Tulkaa nyt jo joku pelastamaan! Mä en kestä tätä kesälomaa (lasten, se tarkennettakoon) enää sekuntiakaan. Siunaaman rauhaa ei ole, kun koko ajan paitsi omat, myös naapureiden kakarat huutaa ja juoksee ja sättää täällä. Saanks mä tehdä sitä ja saanks mä ottaa tota ja mennäänks me kohta sinne ja tuu auttaa tässä ja koska on ruoka ja onks taas tota, yäk en syä.
Kaiken kukkuraksi me luulimme, että tämä avovankeus loppuis elokuun 10. päivä, mutta katin kontit, siitä on lusittavaa vielä viikko. Eikä täältä pääse karkuun samalla lailla kuin suomalaisista vankiloista, ehei, tänne on jämähdetty loppuiäksi.
Voi sitä auvoa, kun ne koulut lopulta alkavat. Voi sitä vahingoniloa ja silkkaa riemua, kun saa mennä herättämään lapsia ja katsella kuinka kerrankin he joutuvat heräämään, eikä aina niin, että lapset kukkuvat, kun itse joutuu nousemaan varhain.
Ylipäänsä: pieni loma on paikallaan, mutta kahden kuukauden lorvailu ei tee kellekään hyvää. Aikataulutettu, säännöllinen elämä, pliis, tule jo!

*

Itse asiassa jopa viidesluokkalaisemme, joka kernaasti näkisi kaikki koulut tulessa, sanoi yhtenä päivänä, että on ihan kiva mennä pitkästä aikaa kouluun!
 

Jaa

Kommentit (9)

Täällä sammoo mieltä. Sitäpaitsi, vaikka pääsi sieltä kotoa jo itse töihin, niin eikä mitään armoa. Päivän teet palkkatöitä ja sitten menet kotiin katsomaan hävityksen kauhistusta. Astioita pöydällä, omissa huoneissa. Sitten jotkut murkut istuu lasten petaamattomissa sängyissä viikon päällä olleissa vaatteissa ja heiluttelevat peukaloitaan... Onneks pian alkaa oikea arki!
Tarkemmin en perustele, mutta tänä vuonna minustakin koulut olisivat ehdottomasti voineet alkaa jo viikko sitten tai viimeistään eilen, niin en vaikuttaisi just tänään julkipäiväpöllöltä poikaseni kuoriuduttua hetken liian aikaisin...
Täällä koetaan koulunodotusta myös. Vanhempien lukujärjestyskaipuu on ilmeinen. Toisaalta jo itsekin kaipaa aikuista seuraa leikkipuistokuoleman jälkeen. Puolisokin on taantunut leikkipuistotasolle, allekirjoittaneesta puhumattakaan. Miettiä voi myös, miten mukavaa on, kun joku muu tekee ruuan ja vielä tiskaakin työpaikalla.
Meillä alkoi tarha-arki tällä viikolla, ja voi hyvänen aika kuinka rankkaa tämä on koko perheelle. Viimeistään viiden aikaan iltapäivällä koti on täynnä eri-ikäisiä haahuilijoita jotka eivät väsymykseltään saa mitään otetta elämään, järjestykseen tai esimerkiksi hampaidenpesuun. Tottuispa tähän arkeen nyt nopeasti..!
Meillä murkut valvovat kaiket yöt, paiskovat ovia, kulkevat oman huoneen, keittiön ja kylpyhuoneen väliä. Itse pitää jaksaa herätä aamulla ennen kuutta ja koittaa olla pirteä. Todella ihanaa kun koulut alkavat.
Me ollaan kanssa kaikki samaa mieltä, ensimmäistä kertaa kylläkin ja Kuopuskin on jo menossa lukion toiselle. Ikuna ennen ei ole kumminkaan tämmöistä yöelämää vietetty, mutkun noita täysi-ikäisiä ei oikein viitti enää paimentaa ja Kuopus pääsee tietty siinä sivussa vähemmällä:]
Samaa mieltä todellakin, mutta valitettavasti meikäläisen työssä se pentujen huuto ja älämölö jatkuu työajallakin....Eli huutoa ja mellastusta kotona ja töissä!!! Mutta oma moka tuli tehtyä ammatinvalinnassa!!! :D
Mieltäni lämmittää, kun luotatte meihin kasvattajiin jälkikasvunne kurinpalauttajana :). Itsellänikin on kotona teinejä ja yksi nuorempi, mutta meillä ei ole lomallakaan kukuttu öisin, toki lomarytmissä on meilläkin oltu. Sääntö on, että saman katon alla täysi-ikäinenkin huomioi muut perheenjäsenet ja menee ihmisten aikaan nukkumaan. Laittakaa vanhemmat rohkeasti turvallisia rajoja lapsillenne. Kaikesta ei tarvitse eikä pidä neuvotella.
No ei, kaikesta ei pidä neuvotella. Kuitenkin itse muistan sen ajan, kun ei vielä kesätöihin päässyt mutta ikää oli sen verran että kesäloman alkaessa koitti ihana vapaus! Ei siinä ovia kolisteltu ja jääkaappia paukuteltu, mutta se mikä omasta teini-ikäisen mielestäni oli hissuttelua ja hiiviskelyä, oli aamulla töihinlähtevien vanhempieni mielestä hirveää kolistelua. Ja näin perheessä jossa oli kuria, rakkautta ja rajoja. Nykykesistä ei enää näin aikuisena samanlaista vapauden huumaa saa, ja siksi toivonkin että tyttäreni saa teini-ikäisenä tuntea sitä samaa kesäoloa, jonka saa aikaiseksi vain ruisleivän teko puolenyön jälkeen kun on pihalta ehditty sisään.