Teini talossa

Luokkaretkellä

Jaa

Jaahas, en ollut löytää tänne enää, kun tästä on tullut niin fiini. Siis näistä nettisivuista. Juhlan kunniaksi pitäisi varmaan kirjoittaa jotain älykästä.

Ei sentään. Ei onnistu, koska täällä ollaan kesälomafiiliksissä, sillä alkoi se viikko, jolloin lapsilla on luokkaretket.

Eskarilaiset viedään Röllimetsään (ei, en tiedä mikä se on, mutta olen vannottanut opettajaa takavarikoimaan lapsilta kaikki valkoiset kivet, niin että pysyvät siellä ainakin tovin).

Kolmasluokkalainen ja viidesluokkalainen  pääsevät Linnanmäelle. Tämän hetken säätilanne näyttää sen suhteen epätoivoiselta, mutta onneksi matka on vasta huomenna.

Seiskaluokkalainen oli lajitoveeineen Ruissalossa, mikä oli erikoinen ratkaisu, mutta tarkemmin ajatellen aika mukava: Ruissalohan on Suomen hienoin saari ja vaikkei siellä huvipuistoa olekaan, niin on siellä kaikenlaista muuta kivaa ja kaunista (tiesittekö muuten, että 1900-luvun alkupuolella turkulaiset suunnittelivat tekevänsä koko Ruissalosta suuren lentokentän, siis ihan oikeesti!).

Luokkaretket ovat yllättävän tärkeitä. Muistan erinomaisesti jokaisen tekemämme retken ja erityisen tarkkaan muistiin ovat piirtyneet reissut Särkänniemeen ja Linnanmäelle. Siinä oli ensimmäisiä kertoja elämässä sellaista vapauden tunnetta ettei paremmasta väliä.

Lisäksi muistan säälineeni helsinkiläisiä ja tamperelaisia, jotka joutuivat tulemaan luokkaretkellään Turkuun, jossa ei ole huvipuistoa ja jossa he joutuivat vanhaan linnaan. Se ei ihan vastaa vuoristorataa. Itse asiassa saattaa olla niin, että monien tuntema hienoinen epäluulo turkulaisuutta kohtaan juontaakin juuri näistä viidennen ta kuudennen luokan kokemuksista, kun heidät rahdattiin Käsityöläismuseoon Viikinkilaivan sijaan.

Syvät pahoittelut teille kaikille.

 

 

Jaa

Kommentit (5)

No senkös takia minä en koskaan päässyt mihinkään luokkaretkelle turkulaisena. Oltiin varmaa 70-luvulla niin solidaarisia muita suomalaisia kohtaan, ettei voitu mennä minnekään, ettei muut joudu tulemaan Turkuun. Ainoa mainittava retki oli juuri tuonne Ruissaloon, keltaisella kaupungin bussilla, tutkimaan planktonia biologia maikan kanssa. Muistaakseni ihmeteltiin, miten se joutui meidän suusta mereen... Oli siinä opella kestämistä.
Turkuun en ikinä kouluvuosinani onnistunut pääsemään, mutta Savonlinnaan kuitenkin. Muistikuvieni mukaan puolet populaatiosta tarvitsi oksennuspussia jo alkumatkasta vedettyään kaikki sipsinsä ja karkkinsa napaansa ennen kuin linjuri oli ehtinyt edes startata koulun pihalta. Toinen muistikuva liittyy luokan ritareiden kertomiin sangen värikkäisiin kauhutarinoihin - milloin löytyi ruumisarkkua ja linnanneidon kalvennutta pääkalloa jostakin nurkasta. Heikkohermoisimmat kiljuivat letti oikosenaan kauhusta ja saivat ikuisia traumoja.
Me teimme kouluaikana (eli 90-luvun loppupuolella) muutaman Linnanmäen reissun (kävin koulua n. 50km Helsingistä), mutta silti mukavimpina luokkaretkinä koin ala-asteen vierailut mm. jäätelötehtaalle (kukapa siitä ei pitäisi) sekä esim. Lohjan kirkkoon (jälkeenpäin ajateltuna olin varmaan ainoa, joka siitä piti). Tykkäsin myös ns. kotiseuturetkistä, kun käytiin saman kunnan alueella tutustumassa eri museoihin ym. Lintsireissuista sen sijaan ei ole jäänyt mitään mieleen.
... niin ja Hämeen linnassa käytiin, se oli jännää! :)
Hämeenlinnaan minäkin olisin voinut haluta. Ja täytyy myöntää, että pidin kotiseuturetkistä minäkin, joskin ehkä siksi, että ne olivat kuitenkin aikaa pois matematiikan tunneista.