Teini talossa

Luonnonrauhaa

Jaa

Kuunnelkaa! Aah. Hiljaisuus. Syvä hiljaisuus. Sinistäkin syvempi hiljaisuus, sellainen joka hivelee korvia ja on kuin musiikkia ilman sitä musiikkia.
Tätä voisi kuunnella pitkään, ah niin pitkään.
Valitettavasti kahdeltatoista se loppuu kun ensimmäinen pääsee pois koulusta, mutta on tämäkin melkoinen parannus viimeiseen kolmeen viikkoon.
Siunattu olkoon joululoman loppu.
Sama juttu joka loman kohdalla: päivärytmit ovat ihan mitä sattuu (paitsi aikuisilla, jolloin he joutuvat valvomaan sekä illalla että aamulla), jatkuvaa ruuan laittamista sekä – näin talvisaikaan kun on pimeää ja kylmää – erilaisten aktiviteettien keksimistä tai vaihtoehtoisesti nahistelemisen kuuntelemista.
Luulen, että lapsetkin menivät jo ihan kernaasti takaisin sinne arkeen. Varmaan se meidän aikuistenkin naamataulun jatkuva katseleminen alkoi nyppiä.
 

Jaa

Kommentit (2)

Inhorealistista, mutta ah niin totta. Itselläni oli aivan ihana joulun aika - tunnelmaltaan ehkä paras koskaan kokemistani jouluista - ja iloitsin ihan erityisesti vanhimmista vieraistamme, joiden saapuminen tonttujoukkomme jatkoksi oli terveydellisistä syistä johtuen hyvin epävarmaa viimeiseen asti; välillä tuntui jo ennen aattoa etten edes uskalla sanoa ääneen sanaa joulu, jännittäessäni mitä tuleman pitää ja kuka vielä joulun näkee. Ja kuitenkin: kun uudenvuoden ensimmäisenä päivänä pääsin pitkästä aikaa ihan yksin, pitkälle lenkille aurinkoiseen talviseen ja kuitenkin jo lähes keväisen oloiseen maisemaan, huomasin nauttivani syvästä hiljaisuudesta, yksinäisyydestä ja joulun pyhien lämpöisistä, lempeistä jälkilöylyistä.
Juurikin. Hyvää (ja kyllin hiljaista) alkanutta vuotta sinne Savoon!