Teini talossa

Matsiin

Jaa

Illalla joudun TPS:n matsiin ensimmäisen kerran vuosiin - kuopukselle kun jääkiekosta on tullut oikein sydämen asia.

Itse taas... Sanotaan vaikka niin, että jos osaisin kutoa, ottaisin kutimet mukaan. Myös jonkinlainen poikkeuksellisen korkeakulttuurinen romaani voisi tulla kyseeseen muuten, paitsi että kuopus varmaan loukkaantuisi moisesta välinpitämättömyydestä huonotasoista kiekkoilua kohtaan.

Ehkä jo aavistattekin, että en suhtaudu aivan yhtä suurella sydämellä tulevaan spektaakkeliin kuin poika.

Vaikka toisaalta, onhan siellä sentään Mikko Koivu, joka ehkä siinä porukassa pystyy yksinäänkin esittämään taitavaa kiekkoilua.
Muuten olen sitä mieltä, että siedettävään jääkiekkokokemukseen tarvitaan seuraavat elementit: 
- Kotisohva ja suuri televisio
- Sohvapöydällä juomaa ja jotain mussutettavaa
- Kisojen pitää olla joko Olympialaiset tai MM-kisat
- Vähintään välierät

Toisaalta muistan kyllä lapsuudesta sen fiiliksen, joka jäähallissa oli. Isä katsoi matsin, me pojat katsoimme jonkin verran alkua ja lopun, mutta muuten lähinnä seikkailimme hallissa, etsimme aarteita (tyhjiä pulloja) ja haistelimme tunnelmaa (ja söimme lihapiirakoita). Parhaat matsit olivat TPS-Kärpät ja yleensä TPS hävisi.  Siihen aikaan Suomessa oli nimittäin  vain yksi hyvä pelaaja ja hänkin ruotsalainen. Nimittäin Reijo Ruotsalainen, joka pelasi Kärpissä.

Niin että tästä näkökulmasta ehkä tästäkin illasta jää hyviä muistoja ainakin jollekin. Aika kalliita olivat muuten liput: kolmekymppiä! Sillähän pääsisi jo melkein oopperaan, ainakin maakuntaoopperaan.
 

Jaa

Kommentit (3)

Pari viikkoa sitten olin miehelle kiltti ja lähdin hänen seurakseen TUTOn matsiin. Vaikka en jääkiekosta mitään ymmärräkään, niin mielestäni matsi oli hieno; pojat pelasivat tosissaan, vauhtia ja vaarallisia tilanteita, ei mitään herrasmieskiekkoa. Ja tunnelma Kupittaalla oli katossa. Se taitaa olla niin, että mitä alemmissa sarjoissa pelataan, sitä mielenkiintoisempia matseja. Lähtiskö teidänkin poika toisen turkulaisen peliä seuraamaan, ihan vaihtelun vuoksi..
Tätä ei ehkä pitäisi tässä lätkähullussa maassa kenellekään edes tunnustaa, mutta yhden mainion jutun olen itse havainnut kotisohvalla seuratuista lätkämatseista: ne ovat mitä mainiointa unilääkettä. Väitän ettei ns. urheilujuomilla ole ollut mitään osuutta asiaan tai muillakaan kisaeväillä, mutta minä olen umpiunessa alta aikayksikön, jos vain oikaisen hetkeksikin pitkäkseen sohvalle ottelua katsomaan. Ehkä se on se selostajan hypnoottinen ääni tai jotain...
Tuto kuulostaa sinänsä ihan mainiolta idealta, vaikka vanhaa kunnon Kupittaan hallia ei enää olekaan. JA muori: olen samaa mieltä, ks. seuraava päivitys.