Teini talossa

Miten ne oikein osuu?

Jaa

Meillä on suuri nurmikko, jossa on, hmm… nurmea. Se on sellainen 60 x 60 metriä kokoinen aakee laakee. Heittelin keihästä päivänä eräänä siinä (nurmikon koko paljastaa, etten heitä ihan maailman kärjessä). Sinne se keihäs sitten jäi pystyyn keskelle nurmikkoa (tästä voi päätellä, että heitän noin 30 metriä, mutta se on pirun vaikeaa, kokeilkaa vaikka itse).

Ja mitä tapahtuu?

Nuorin juoksee suoraan päin sitä keihästä. Se on saavutus, sillä siinä nurmella ei tosiaan ole mitään muuta.

Niin hän vain kuitenkin osui täydessä vauhdissa siihen keihään varsin terävään peräpäähän. Se osui kylkeen ja siihen tuli melkoinen ruhje. Onneksi ei osunut silmiään. Tosin ei se kai olisi voinut osuakaan, kun silloin hänen olisi pitänyt katsoa siihen suuntaan mihin juoksi.
Terveyskeskusreissu siitä tuli, mutta ei siinä sen kummempaa, vähän kylkiluu murtui, mutta parantuu kuulemma itsekseen.

Parannusehdotus maailmaan: se pitäisi pehmustaa ja poistaa siitä terävät kulmat!

Jaa

Kommentit (3)

Hyvä ettei kuitenkaan pahemmin käynyt. On se muuten tosiaankin jännä ilmiö miten lapsilla onkin taipumusta osua aina jonkin alle. Tässä on kunnostautunut omakin jälkikasvuni mm. ehättäytymällä mopoineen auton alle; tiellä jossa saa yleensä odottaa suotta ensimmäistä vastaan tulijaa. Mutta ehkä tämä "ehtiminen ja osuminen" kuuluu jollakin tapaa ihmisrodun perusominaisuuksiin... Itse olin sentään lapsena aina se rauhallinen ja kiltti tyttö (oma arvio...), mutta enkös vaan osunut kerran otsa edellä perunankuorimaveitseen - keväällä ja pihanurmikolla. Älä edes kysy miten tuokin on mahdollista. On se. Verta tuli turkasesti ja vastapuolella oli kova hätä kun luuli murhanneensa uhrinsa. Tämä kertonee taas kaiken, mutta itse en edes tuntenut kipua (pää umpiluuta, mutta verenkierto todistettavasti toimii...) ja itkin enemmänkin kaverini surkeaa kohtaloa kun saa elinkautisen kuritushuonetta rangaistukseksi. Lopulta kaveri saikin sen ajan kasvatustavan mukaan keppikiisseliä (eikö muuten Roop ...
...mutta se pehmustettu, silea maailma olisi niiiiin tylsa !!!
Nyt muutama päivä jälkeen voi todeta, että lapset ovat kuin Terminator-elokuvan robotti: korjaavat itse itsensä käden käänteessä. Yksi kylkiluu ei haittaa menoa ollenkaan!