Teini talossa

Muistoja pukkaa

Jaa

Olen pari viikkoa viimeistellyt hauskaa kirjaa, joka ilmestyy maaliskuussa. Tai hauskaa ja hauskaa - ainakin minulle henkilökohtaisesti se on hauska, toivottavasti lukijoillekin. Mutta itselleni se joka tapauksessa on erityisen läheinen. Kirjan nimi on Halkaisukirvesmies ja siihen on koottu (ja niitä vähän muokattu) kolumnejani eri lehdistä, ennen kaikkea tietysti Kotivinkistä. Jonkin verran on ihan uuttakin kamaa.

Mutta se hauskuus. Se liittyy siihen, että niissä kirjoituksissa näkee oman elämänsä kulkevan kuin filminauhana - tai tässä tapauksessa kai lauserivistöinä -  silmiensä ohitse. Vanhimmat jutut ovat vissiin vuodelta 2007 ja kuten kaikki tietävät, lapsiperheessä kuusi vuotta on pitkä aika ja siinä ehtii tapahtua monenmoista. Ja voi pojat, on näköjään tapahtunutkin! Ja silti tässä ollaan lähes miltei tasapainoisia.

Vaikka onko se kuusi vuotta sitten pitkä aika? Yhtä lailla voi sanoa, että se on silmänräpäys. Monet niistä tapahtumista tuntuvat kuin olisivat tapahtuneet viime viikolla tai enintään viime vuonna. Se kuitenkin paljastaa ajan kulun kun ymmärtää, että tuon päättömyyden sanoi neljävuotias joka nyt on jo neljännellä (ja puhuu edelleen päättömiä, mistä kiitos).

Ja sitten alkaa miettiä, että noinko pieni tuo yläkoululainen oli ja kuinka se nyt voi olla jo melkein aikuinen nainen (sille mm. tuputetaan kaupoissa jatkuvasti kaiken maailman etukortteja, koska luullaan täysi-ikäiseksi). Ja esikoinenkin vielä oli näköjään vuonna 2007 aika lapsellinen ja nyt kuitenkin seuraavaksi täyttää kahdeksantoista.

Juttuja lukiessa päällimmäiseksi kuitenkin jää olo, että elämä ei valu hukkaan jos ensinnäkin onnistuu hankkimaan lapsia ja jos toiseksi muistaa vähän pistää tapahtumia ylös. Valokuviin, videoihin, päiväkirjoihin tai kuten epätoivoisimmat meistä, kolumneihin kaikelle kansalle huviksi ja varoittavaksi esimerkiksi.

Tulipas tästä nyt sentimentaalinen postaus. Se taas tarkoittaa, että tämäkin ukko on kuudessa vuodessa alkanut lahota päästään. Vakava juttu. Onneksi tiedän keinon välttää alkanut homekorvaisuus: ei muuta kuin hakemaan homesuojaa Tarjoustalosta. Soonmoro!
 

Jaa

Kommentit (9)

On ollutkin mielessä että sun Muistelmat olis hyvä idea! Pitääpä tirrata kirjastosta heti kun voi
Viimeinen hetki muistella, koht ei enää muista. Tosin silloin syntyvät prhaat muistelmat kun todellisuus ei ole häiritsemässä...
Se on tosi mukavaa, kun voi lukea niitä lasten sutkautuksia jälkeenpäin. Olen itse niitä jonkin verran kirjoitellut erääseen vihkoon, josta olen jo usein lapsille niitä lukenut. Heistäkin omat lausahdukset ja tekemiset pienempänä ovat hauskaa kuunneltavaa.
Jep. Ja on niihin sitten aikuisenakin vielä hauska palata.
Onko "lähes miltei tasapainoisena" säilyminen oma arviosi vai onko siitä olemassa ammattilaisen antama todistus? Arviosi epätoivoisimmista yksilöistä allekirjoitan täysin... Osui ja kopsahti - just näinhän kuvio kulkee ja karmeimmista kokemuksista syntyvät rupisimmat ja samalla rehellisimmät riimit...
Se on oma arvio, mutta olen koulutettu psykiatrikirurgi.
Odotan innolla sitä kirjaa!! Onpas hauska kerrata jo luettuja ja hervottoman hupaisiksi todettuja kolumneja. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olemme mieheni kanssa yhdessä nauraneet makeasti jutuillesi -kolahtavat niin osuvasti, kun lähes saman ikäistä jälkikasvua meillä :)
Hauskaa, kiitos!
Todella hyvä idea, odotan innolla kirjaasi ! Luen juttusi aina ensimmäisenä, vilkaisen nopeasti etusivun ja etsin nopeasti kolumnisi. Luulenpa, että olen lukenut niitä vuodesta 2007 lähtien ...