Teini talossa

Muodonmuutoksia

Jaa

"Eräänä päivänä teini heräsi ja huomasi muuttuneensa suunnattomaksi syöpäläiseksi." - Franz Kafka, Muodonmuutoksia

"Joku oli varmaankin panetellut Teini K:ta, sillä eräänä aamuna hänet vapautettiin, vaikka hän oli tehnyt vaikka mitä" - Franz Kafka, Oikeusjuttu

*

Täytyy vissiin tilata lääkäriaika. Siis ei mulle, tietenkään, mutta nuorisolle.

Kert sillä on nyt jotain pahasti vialla.

Kerroinkin joku aika sitten, että nuoriso imuroi huoneensa tossa yks päivä mutta ei siinä vielä kaikki: nyt se imuroi sen uudestaan! Eikä siinäkään vielä kaikki: hän (pakko alkaa käyttää tätä ihmispersoonapronominia) söi kanssamme ihan niinku samassa pöydässä samaa ruokaa ja keskusteli erilaisista asioista, kuten kuulumisista ja siitä, että matematiikankirja pitäisi hankkia ja että mitä aineita heillä koulussa on.

Siis kouluaineita, ei nuuskaa.

Veikkaan jonkinlaista virustulehdusta. Labrakokeet ainakin pitää ottaa heti ja senkka, on se niin erikoista meininkiä.

*

Toisaalta ihminen on hämmästyttävä otus. Siis että kuinka voi olla niin, että yhtenä aamuna nuori on täysin menetetty ja on sitä sitten seuraavan pari vuotta. Ja sitten yhtenä aamuna – se on usein tiistai – se kaikki on ohi kuin paha uni. Ikään kuin joku olisi vaihtanut lapsen pariksi vuodeksi ja palauttanut sitten päivitetyn version.

Ystäväni käytti ilmaisua, että teini-ikäisen aivot menevät sumppuun. Ja kun ne sitten ovat sumpussa, niin ei sinne pääse mitenkään menemään järjen valoa ei ääntä. Se on eräänlainen ihmisen aito toukkavaihe, jonka aikana valmistaudutaan metamorfoosiin. Kun asiat ovat valmiit ja aivot kääntyneet uuteen asentoon, sumppu aukeaa ja sieltä lentää esiin jos ei nyt ihan  ritariperhonen niin jonkinlainen yökkönen tai nokkosperhonen nyt kuitenkin.

Mutta hiukan tässä on nyt totuttelemista. Enkä hetkeäkään epäile, etteikö tässä vielä olisi raskas tie edessä ennen kuin voimme saatella lapsemme vanhainkotiin. Silti. On tää erikoista.

Jaa

Kommentit (3)

Sama muuttuminen tapahtui meilläkin kesän aikana, onneksi! Teinin kasiluokka ei sujunut ilman lastensuojelun avohuollon toimia (hakivat teinin kouluun) ja ihanaa erityisopea, mutta kesä teki tehtävänsä. Teini harmitteli aika pian koulun (9lk) alettua, flunssaan sairastuttuaan, että oikeastaan vähän harmittaa, kun ei pääse kouluun. Varmaan huomasi ilmeestäni, että kuuntelen aivan ymmyrkäisenä tällaista, joten lisäsi siihen, että siellä hänellä on nyt hyvät kaverit. Onneksi on ne kaverit, jotka saavat teinin nousemaan aamuisin sängystä ja lähtemään kouluun. Ja ylipäätään lähtemään liikkeelle, jopa harrastamaan.
Hyvät (erityis)opet ovat kullanarvoisia. Ja (hyvät) kaverit.
Meillä oi ihan kummalliset lapset (2), kummallakaan ei juuri huomannut muutosta suuntaan tai toiseen. Ehkä hieman varovaista vastaan väittämistä, tuskin huomasi. Tyttären poika, nyt 16 oli samanlainen, tasaista oli ja menestystä koulussa, nyt IT-lukiossa. Tyttärentytär, nyt 10, on tuiskeampi jo nyt. Mielenkiinnolla odotan, mitä tulee. Itselläni muinoin 60-luvulla murrrosikä kesti 2 viikkoa, pystyn päiväkirjasta katsomaan ajan - siltä ajalta ei ole yhtään merkintää.