Teini talossa

Myöhempien aikojen pyhä Kirjamessu

Jaa

Huh. Turun Kirjamessuviikonloppu takana. Olin sekä haastateltavana että haastattelijana. Tämä päivä oli ehkä onnistunein sikäli, että sain olla kertomassa Virtasen historiasta koululaisten haastateltavana, mikä on aina mielenkiintoista. Lisäksi pääsin itse haastattelemaan tai ehkä pikemmin isännöimään tilaisuutta, jossa Tuula-Liina Varis ja Heli Laaksonen kertoivat heille unohtumattomista kirjoista. Molemmat ovat hyviä puhumaan ja yleisöäkin riitti.

Vaan se näissä messuissa on ihmeellistä, että jo muutaman tunnin oleilu siinä visuaalisessa ja äänellisessä hälyssä jotenkin imee mehut ihan kokonaan. Toki esiintyminenkin sitä tekee, mutta ennen kaikkea väsyttävää on messujen rauhattomuus ja ahtaus.

Vaikka se on tietenkin samaan aikaan myös se juttukin, ei sillä.

Ja mitä jäi käteen?

Albert Camus: Putoaminen (olen joskus lukenut ja on hieno)
Caitlin Moran: Naisena olemisen taito (vaimo pyysi hankkimaan)
Kristiina Lähde: Joku on nukkunut vuoteessani (tuttu kirjakauppias kehui)
Riikka Pulkkinen: Vieras (En ole lukenut vielä yhtään ao. naisen teosta, mutta Pulkkisella on mainoksessa niin hienot ja vaarallisen oloiset punaiset kynnet, että pakko oli nyt hankkia + että kaikki kehuu)
Ilkka Remes: Ylösnousemus (no, mul nyt vaan on on tää Remes ja Reijo Mäki fiksaatio)

 

PS. Messujen vaikuttavin ständi oli mormonien (eiks ne oo niitä myähempien aikojen pyhien jne. -tyyppejä?) osasto, jossa oli alati sellaisia sisäistä hehkua erittäviä, aavistuksen eteerisen oloisen neitokaisia hymyilemässä ja odottamassa että joku ottaisi kontaktia jotta he voisivat kertoa uskostaan. Se oli melkein pelottavaa. Vähän niin kuin hyvä kirjallisuus.
 

Jaa

Kommentit (3)

Niinpä. Lue hyvä kirja, niin et enää koskaan palaa täysin entisellesi... Hyrr miten hyytävää! En kyllä ole ikinä kenenkään kuullut käyttäneen kirjan ensisijaisena valintakriteerinä sitä että kirjailijalla on niin kauniit, punaiset kynnet... Olisitko jättänyt opuksen hankkimatta, jos kynnet olisivatkin olleet töpöiksi purrut ja niiden alta olisi pilkistänyt multaa?
Luin Vieraan viikonloppuna, tykkäsin todella (kirja-arvosteluissa pitäisi käyttää yleviä termejä, mutta näin maanantaiaamuna en pysty muuhun kuin "tykkäsin todella"). En kuitenkaan tiedä voittiko Vieras Tottaa, mutta molempia olen valmis kehumaan aina tilaisuuden tullen.
Mun on pitänyt Riikka Pulkkista lukea jo pitkään, kun kaikki sitä niin kehuu. Mutta nyt tosiaan oikein seurasin hänen kirjansa markkinointia hienoisella ihailulla. Hänellä on nimittäin niin hienot kynnet (ja kauniit kasvot), että kun niihin yhdistää sen, että hän ilmeisesti (kohtahan se nähdään kun saan luettua) on tosi hyvä kirjailija, niin paketti on aika naistenlehtikansivalmista. MIkä taas tarkoittaa hyvää myyntiä. Mikä puolestaan on hienoa! Itse asiassa, taidankin lopettaa kynsien pureskelun tähän paikkaan.