Teini talossa

Nukketeatterinostalgiaa

Jaa

Kävin Turussa Pienessä Kirjapuodissa ja sen omistajalla Katrilla oli minulle yllätys. Vilhelmiina käsinukke (sekä Vilkka ja Välkky sorminuket)! Hahmot ovat ensimmäisestä kirjastani Vilhelmiina ja Juustopään arvoitus. Ne teki vuonna 2006 joku nukketeatteriopiskelija (en muista nimeä, anteeksi) ja taiteiden yössä hän sitten esitti niillä pienen pätkän kirjasta.

Se oli aika ikimuistoista. Olisin halunnut nuket jo silloin, mutta Katri ne sai tai osti ja siellä kirjakaupassa ne ovat olleet kaikki nämä vuodet. Hauskaa että ne tulivat vähän niin kuin kotiin nyt.

Itse asiassa ajattelin ärsyttää ympäristöäni tästä lähtien niin, että pidän Vilhelmiinaa koko ajan kädessäni ja kommunikoin vain sen kautta. Paras olisi, jos opettelisin vatsasta puhumisen taidon, mutta ehkä vielä ärsyttävämpää on, jos muutan ääneni korkeaksi ja ikään kuin puhun nuken äänellä.

Vaikka näin:

”Roope, voisitko laittaa pyykit kuivumaan?”
(kimeällä äänellä) ”Olen vain käsinukke enkä osaa, mutta voin esittää päänkeikutusta, duppiduppi duu.”

”Iskä, anna rahaa.”
(yhä kimeämmällä äänellä) ”Olen vain pieni tyttö ja päänikin on paperimassaa, miten minulla poloisella rahaa olisi?”

”Kustantajanasi haluaisin tietää voisitko jo kohta kirjoittaa sen kirjasi loppuun?”
(kirkuen) ”Minä olen käsinukke enkä mikään helvetin kirjailija sitä paitsi pääni sisällä on sormi, eikä silloin voi kirjoittaa!”
 

Jaa