Teini talossa

On siis kevät

Jaa

Kun aamulla herää, jo puoli seitsemän aikaan alkaa olla valoa. Sama juttu illalla: vasta kuuden jälkeen alkaa hämärä. Vaikka on ollut kovin pilvistä ja harmaata, valo on kuitenkin jo pehmeää, kokonaista. Ja tuoksuu keväältä - en tiedä miten se on mahdollista mutta niin on. Äänetkin ovat keväisiä. Linnut puhuvat jo, sanottavasta en ole ihan varma, mutta varmaan se liittyy lisääntyvän valon vuodenaikaan tai sitten niiden eineen seasta on löytynyt hevosenlihaa.

Vuosi vuodelta tämä on minulle yhä tärkeämpi hetki: kun talvi alkaa väistyä ja tietää, että kohta, ihan pian lumet alkavat sulaa, maa tulee näkyviin ja löydän kaikki lasten kadottamat lumilapioni sekä miljoonat pulkat, jotka tuolla jossain hankien sisällä jo kesää niin odottavat.

Lapsena luulin, että kesä on parasta aikaa, nyt tiedän, että parasta aikaa on kevät. Vielä pohdin sitä, kumpi on parempi, maalis- vai huhtikuu. Huhtikuu on sikäli tylsä, että se on varma kevätkuukausi. Maaliskuu sen sijaan on hieman uhkapeliä: se voi tuo kevään tai takatalven, mutta jos se tuo edellisen, se on ikään kuin yhden kuukauden kevätbonus, vähän niin kuin vuodenaikalottovoitto, jonka kernaasti voi jakaa kaikkien kanssa.

Toisin kuin tämän lauantain seitemän oikein (en uskalla edes tarkastaa olenko voittanut 350 000 euroa, koska se tarkoittaisi, että olen hävinnyt miljoonan).
 

Jaa

Kommentit (5)

Täällä Savossakin tuoksuu jo selvästi kevät. Oikein pitää jäädä asioikseen nurkalle nuuskuttelemaan ulkona liikkuessaan. Jos tuoksun perusteella pitäisi lemppari vuoden- ja vuorokaudenaika valita, niin nämä varhaiset keväiset illat purkkiin haluaisin... Linnut ovat täälläkin jotain elämän eliksiiriä saaneet ja ensimmäisen kerran kuulin talitiaisen kevätsäveltään laulelevan jo tammikuussa, mikä piti ihan kalenteriin merkata, varsinkin kun jo muutama päivä laulelun jälkeen näin yhden pariskunnan puuhastelevan pöntöllä sen näköisenä että pikapuoliin munaa pukkaa. Yritin kyllä kovasti visertää heille järkeä ja varoitella munien vielä jäätyvän tällä aikaa - mutta kuunteleeko hormoonit järjen ääntä... Toinen tämän talvikauden erikoisuus on pihassamme pitkin talvea pyörinyt tilhiparvi. Nehän yleensä näyttäytyvät näillä main syksyn muuttoparvina, jotka häviävät talveksi teilleen. Mitä tästä nyt sitten pitäisi ennustaa... laman loppua tai jotain muuta positiivista...
Minulle parasta kevätaikaa on juuri se hetki, jolloin Citymarketissa on vuoden ensimmäiset Mammuttimarkkinat. Voi kuulostaa vitsiltä, mutta on totta! Olen opiskeluajoista asti asunut sellaisen ison mainosstandin lähellä, ja kun siinä keekoilee mammutti, niin aina huomaan, että just nyt on se paras aika ja kevät ja synttärit tulossa. Voidaanko unohtaa tuollaiset puolitieteelliset kuukausimääritelmät ja alkaa puhua asioiden oikeilla nimillä, kuten "Mammuttimarkkinaaika" ja "Hullutpäivät-aika" (joka on myöskin todella ihanaa aikaa).
kevät on parasta aikaa juuri sen odottavan tunnelman takia; kaikki on vielä edessä ja arvoituksellista, päivät pitenee ja valo lisääntyy, ajatukset kääntyy jo kohti kesää ja tuo mukanaan sekä mukavia muistoja että toiveen jostain mikä ei välttämättä toteudu mutta kuitenkin siintää yhä pidempään viipyilevän valon aallonpituuksissa. Tuntuu kuin itsekin heräilisi luonnon mukana takaisin normaaliksi itsekseen synkeytensä pikkuhiljaa kevään edetessä karistaen. Kesä on yliarvostettua, toki se mukavaa aikaa on mutta siinä varsinkin jo heinäkuun loppupuolella on jo pieni ripaus syksyä ;)
Just noin! Huomaatteko muuten, että tekstiinne on tullut linkkejä, joissa on mainoksia? Kaikkea se kapitalisti keksii!
Eijei, ei kevät ole vielä, kevät tarkoittaa että talvi päättyy lumet sulaa ja tulee se rospuuttoloskap*ska, kaikkialla on vain likaa ja kuraa, hyiiiii. Siihen ei auta edes valon lisääntyminen eikä sulavesien pulina, että sen saa muutettua kauniiksi ja hyväksi. Enkä jostain syystä tänä vuonna ole saanut vielä tarpeekseni talvesta, lumikengät edelleen kutsuu kanssaan metsään ja vielä on monta päivää laskettelematta ja.... :) Talvesta pitää saada tarpekseen, että voi iloita keväästä. Mutta ehkä kaikki johtuu vain siitä, että olen syksyn lapsi, kaikista eniten pidän siitä saapuvasta pimeästä ja ensimmäisistä pakkasaamuista, vesisateesta ja siitä että voi kesän jälkeen vajota sinne oman sohvan nurkkaan :)