Teini talossa

Optimisti

Jaa

Tässä vuoden sähäköintä ja toiminnallisinta televisio-ohjelmaa odotellessa on ihan pakko kertoa pieni tapaus eilisillalta. Olin laina-autolla tennishallilla ja oli vähän pyryttänyt, niin etten millään meinannut löytää autoa. Seisoskelin siinä keskellä pihaa suu ymmyrkäisenä, koetin hakea ajokkia ja muistella miltä se näyttää.

Sitten edestä kuului nuoren naisen ääni, joka huhuili, että ”Tänne, tänne”. Vielä vihelsi perään. Olen aina ollut taipuvainen tottelemaan, kun kauniit nuoret naiset kutsuvat, joten suuntasin askeleeni sinne ja katso: siinähän se auto oli hänen vieressään.

Tosin itsetunto kärsi kolauksen, kun huomasin, että koiraansa hän siellä huuteli eikä minua.
 

Jaa

Kommentit (4)

No voi! Mutta saitpahan edes hetken vielä hekumoida vetovoimallasi. Minäkin muistan vielä hämärästi ajan jolloin pojat vislailivat -muutakin kuin koiria - ja silloin minua otti päähän niin turkasesti kun joku joskus erehtyi "tytöttelemään" - ja nyt antaisin puolet taivasosuudestani ihan vaan siitä että joku veikkaisi edes pikkuisen ikäistäni nuoremmaksi... Näin se elämä menee...
Vielä on pakko kysyä: miksi sinä ylipäätään laina-autolla liikuit? Eikös teillä ole piha täynnä busseja, jotka löytyvät pienestä kinoksestakin... Vaikka toisaalta - kukapa nyt perhebussin kuljettajan perään viheltelisi, mutta Mersulla vanhemmallakin papalla on edes teoriassa vielä jotain mahdollisuuksia...
...kas kun niiden tuhansien bussien joukossa on vielä auto, joka oli lainassa ennen niitä busseja ja joka palautetaan vasta jahka se on päässyt huoltoon, johon vasta jonotetaan.... Monimutkaista on autoilijan elämä!
Meillä on kotona kaksi autoa. Toinen tietysti isän ja toinen äidin. Jostain syystä esikoinen kasvoi liian vanhaksi, muutti pois kotoa ja tarvitsee nyt äidin autoa tämän tuosta milloin minkäkin verukkeen perusteella. Äitihän pääsee fillarilla ja jos tarvitsee autoa, on se aina noudettavissa keskikaupungin ilmaisparkkipaikalta. Eli jotain tuhannen kertaa on äiti näyttänyt tosi viisaalta etsiessään autoaan parkkipaikalta, onneksi sentään auton malli, merkki ja rekisteri on painunut mieleen. Toissa viikolla eräs rouva etsi vapaata ruutua ja kysyi minulta että olenko lähdössä pois, johon minä että olen toki. "No missä sun auto on?" "Sen kun tietäis.." Että tunsin oloni fiksuksi.