Teini talossa

Pää poikki töihin

Jaa

MInulla hajosi auto tässä kauheassa sateessa - no en tiedä johtuiko se siitä vai mistä mutta sähkölaitteet olivat kuitenkin ihan sekaisin eikä auto inahtanutkaan.
Koska kirjailijat ja autonkorjaus sopivat yhtä hyvin yhteen kuin kermavaahto ja makkara, ryhdyin korjaustöihin. Luin sille ruuvimeisseli kädessä ääneen Christine tappaja-autoa, mutta ei se siitä toennut.
Otin siis riskin ja mäkilähdön ja sain auton käyntiin. Ajoin sen korjaamolle. Siellä tuttu korjaamonomistaja jo odottelikin minua kainalokeppeihinsä nojaillen, hänellä kun oli jalka poikki. Se ei toki häirinnyt hänen työntekoaan.

Tai tarkennus: kyl se varmaan hiukan häiritsi hänen työntekoaan, mutta ei hän sairauslomalle ollut kuitenkaan viitsinyt mennä.

Kävi vaan miäles kun on lukenu tässä koko aamun taas näitä älyvapaita työelämäkommentteja poliittisen sirkuksen molemmilta laidoilta.

Ensin siis sen kokoomuksen idean, että työaikaa pitäisi lisätä. Ja kun sitten katsoi tarkemmin niin ne halusivat 40 tunnin työviikon.
Mitä hittoa? Minä kun luulin että sellainen jo oli. Että siellä työelämässä ollaan 8 h päivässä ja eläkkeelle jäädään 65-vuotiaana. Koska näistä luovuttiin? Hyvänen aika.

Ja sitten oli tää vasemmistonuorten mahti-idea että lyhennetään työviikko 30-tuntiseksi. Palkkaakaan ei kuulemma tartte alentaa, koska, öö, koska öö meil tääl vasemmistos o hyvä meininki ja valtio maksaa tai joku muu, kuten esim. kuka tahansa muu.  

En tiä onko se ihan viisasta mennä töihin vaikka on jalka poikki, mutta on siinä kosolti enemmän asennetta kuin tässä normiruikuttamisessa.

Jaa

Kommentit (3)

Luitkohan väärät loitsut koslallesi. Meillä lausutaan aina vastaavassa tilanteessa Tommy Tabermannin runoja... Silleen paatoksella... Tuo on totta että työn tekeminen ja työssä jaksaminen - ja elämä ylipäätään on hyvin pitkälti kiinni asenteesta. Ei pitäisi aina puhua pahaa kanssaihmisistään, mutta itselläni tulee hyvin äkkiä "kipukynnys" täyteen kohdatessani ihmisiä jotka oikein kehuskelevat sairauksillaan ja sairauslomapäiviensä määrällä, ja ovat suorastaan riemuissaan jos jonkin sortin puoskari onnistuu löytämään heistä jonkin uuden vaivan. Eihän sairaudelleen toki mitään voi ja sairaslomakin on joskus paikallaan pitää toipuakseen työkykyiseksi. Mutta minusta on kyllä pikkuisen sairasta, jos sairaus- ja sairasloma alkaa kuulostaa tavoiteltavalta ja hienolta tavoitetilalta, jolla on kiva kerskua ja lyödä valttia kahvipöydässä. - Jee, kolmekasi ja eläkkeellä - tään porukan enkka!! Minua moinen ärsyttää siinä määrin, että oikeasti on joskus pakko paeta paikalta etten epähuomiossa ala murista ja näytellä hampaitani.
Hyvä kirjoitus jälleen kerran , kiitos Roope :) Kuulun myös siihen vaikkapääkainalossatöihin-porukkaan, yrittäjänä se on melkeinpä pakollinen luonteenpiirre. Toki joskus olisi viisainta jäädä kotiin sairastamaan... Ja oikeat sairaudet ymmärrän. Myötätuntoani eivät kuitenkaan saa ne hyväkkäät, jotka keksimällä keksivät itselleen kolotuksia "kun tämän vuoden sairaslomapäiviä on vielä käyttämättä." Wtf? Koska sairaslomapäiviin on tullut lakisääteinen vuosikiintiö? Kiitos mainiosta blogista sekä hervottoman hauskoista kirjoistasi!
Kiitos vaan kehuista!