Teini talossa

Portaissa

Jaa

Oijoi mikä viikonloppu. Remontoin yläkertaa – siellä pitää vähän muutella huonejärjestystä, ei sen ihmeempää. Vaan kun yläkerran huono puoli on, että se on yläkerrassa. Siksi esimerkiksi gyproc-levyjen kantaminen sinne on silkkaa tuskaa. Ne ovat painavia jo itsessäänkin kun niitä joutuu yksin kantamaan, mutta portaissa ne ovat ihan mahdottomia.

Tai sen verran mahdottomia, että nyt sattuu ja särkee jokainen lihas - mitä enemmän näitä remonttihommia tekee yksin, sitä selkeämmin ymmärtää, miksi kirvesmiehet aina työskentelevät pareittain. Helpottaa aika lailla kun käsiä on neljä.

Mutta valmistakin alkaa tulla. Enää tuhat vuotta täydellistä omistautumista, niin talo alkaa olla kelvollinen.

Arvelen, että kun se sitten on valmis ja viimeisetkin lapset pääsevät uusiin hienoihin huoneisiinsa, vanhimmat alkavat muuttaa pois. Sitten ei mene kuin hetki ja olemme vaimona kanssa isossa talossa kahdestaan ja mietimme, että missä huoneessa sitä tänään nukkuisi ja miksei meillä ole jotakuta espanjaa puhuvaa Mariaa, joka hoitaisi imuroinnin, muutettaisko pienempään?


 

Jaa

Kommentit (2)

Juu, näinhän meille täällä käy että ensiksi ei ole tilaa ja sitten sitä onkin jo liikaa kun lapset kasvavat.
Runoilijan sanoin: Sama kaiku on askelten... ja paino sanalla kaiku, tyhjässä talossa kun ollaan, kohtpian kumminkin.