Teini talossa

Rahaa leluihin

Jaa

Joka vuosi minulle soittaa aika moni – vähintään kolme – järjestöä, jotka haluavat minun antavan heille rahaa, jotta he voivat ostaa Tyksiin leluja syöpää sairastaville lapsille.
On tietysti vaikea kieltäytyä sellaisesta, koska sehän tarkoittaisi, että minä en välitä syöpää sairastavista lapsista ja hei: millainen ihminen ei välitä syöpää sairastavista lapsista? Paha ja kylmä, sellainen jonka sydän ei värähdä nähdessään kuvia, joissa on kaljuja kärsiviä lapsia ja kuullessaan puhelinmyyjän sydäntäriipivän kertomuksen siitä ilosta, minkä lelu lapselle tuo.
Niin kuin varmaan tuokin.
Mutta sitten se, mikä minua kummastuttaa: onko muka oikeasti niin, että kaikki Suomen syöpää sairastavat lapset ovat niin kurjista ja köyhistä oloista, etteivät heidän vanhempansa, tuttavansa, kumminsa, koulukaverinsa ja sukulaisensa osta siinä kauheassa elämäntilanteessa olevalle lapselle leluja? Ja – voisin kuvitella – ihan mitä tahansa se lapsi keksii toivoa?

Vähän luulen, että ovat aika harvassa ne syöpää sairastavat lapset, joiden murhe sairautensa lisäksi on lelujen ja sympatian puuttuminen.
Ja kuinka pirun paljon niitä leluja tarvitaan? Voiko todella olla niin, että tarvitaan useita organisaatioita käymään läpi kaikkia alueen yrityksiä, jotta lapsille saadaan virikkeitä? Jos on, yhteiskunnassamme ja perheissä ovat asiat paljon pahemmalla tolalla kuin olisi voinut kuvitella.
Jos taas on niin, että syöpää sairastavia lapsia käytetään ikään kuin rahankeräyksen keppihevosina, koska he ovat ehkä se kaikkein eniten sympatiaa herättävä ryhmä, niin se on huolestuttavaa.
Ja mainittakoon, että olen tänä vuonna antanut viisikymppiä, mutta en leluihin, vaan syöpätutkimukseen. Sairaalaklovneille voisin harkita lahjoitusta myös.


 

Jaa

Kommentit (2)

Parempi on ihan joko lahjoittaa hyväkuntoisia vanhoja leluja suoraan sairaalaan tai käydä kysäisemässä mitä tarvitaan ja käy ostamassa...tällä tavalla oikeesti menee apu perille :)
Tuo voisi toimia!