Teini talossa

Rahaaaaaaaa

Jaa

Näinä päivinä, jolloin julkistetaan verotiedot ensimmäinen ajatukseni ei suinkaan ole kateus siitä, että joku Wahlroos sai taas viime vuonna niin paljon rahaa, ettei ehdi koko ikänään niitä tuhlata. Ei. En vaihtaisi omaa elämäni Wahlroosin tai vastaavien elämään: heidän elämänsähän täytyy olla ihan helvettiä. Jokainen päivä on pitkä ja tylsä kuin olisi eksynyt Saharaan. Aamulla mennään töihin ja sitten on palavereita ja lisää palavereita ja jos haluaisi tehdä jotain mukavaa välillä, se ei onnistu koska on taas palavereita. Eivät varmaan ole olleet kotona ennen iltakahdeksaa vuosikymmeniin.

Kuka sellaista elämää haluaisi? (No, aika monet näköjään, mutta silti.)

Sen sijaan ensimmäinen ajatus näitä listoja nähdessä liittyy aina omaan talouteen. Ei niinkään siihen, että olisi itse siellä rikkaitten listalla, vaan ylipäänsä siihen, että kun sitä kuitenkin vuoden aikana ehtii tienata aika pitkän pennin, joten minne ne kaikki rahat menevät? Toisin kuin Wahlroosilla, minulla ei nimittäin ole mitään vaikeuksia kuluttaa kaikkea sitä rahaa, minkä olen tienannut.

Niin että missä ne rahat ovat, häh? Ne ovat menneet ruokaan, sähköön, bensaan, koulukuviin (valtavia summia!), taloon, harrastuksiin, vakuutusmaksuihin (aidosti merkittävä menoerä; jos ne rahat laittaisi sukanvarteen, niillä maksaisi melko suurenkin vahingon), jätemaksuihin, autoveroon, kiinteistöveroon, vaatteisiin, polkupyöriin ja sen sellaisiin.

Joka vuosi saa kulutettua kiitettävän summan rahaa ihan vain (mukavahkoon) olemassaoloon ja juuri siihen ne rahat on tarkoitettukin.

Arvelen, että ainakin tällaisen keskiluokkaisen työssäkäyvän ihmisen mahdollinen kateus miljonäärejä kohtaan ei niinkään kohdistu siihen, että pitäisi saada enemmän sähköä, ruokaa, vaatteita, harrastuksia jne., vaan pikemmin siihen, että ne miljoonat betonoisivat ja varmistaisivat sen, että seuraavanakin vuonna saa sähköä, ruokaa, vaatteita ja muuta sellaista mitä jo nytkin saa.

Kun on saavuttanut keskimääräisen hyvän suomalaisen elintason, siihen ei tarvitse mitään lisää, sen sijaan tulee pelko, että joku ottaa sen pois. Sairaus, työttömyys, alkoholismi, onnettomuus.

Ja juuri tähän perustuu se pieni pistos, että miksi minä en tienannut kahtakymmentä miljoonaa.
 

Jaa

Kommentit (4)

Kiitos sulle näistä blokeista. Kiinnostavia aiheita, maalaisjärkeä ja huumorintajua. Jatka samaa rataa.
...ja ne loput kolikot taskunpohjalta menee kirppareille. Mutta en minäkään Nallen kanssa tahtoisi osaani vaihtaa. En nimittäin tahdo jatkossakaan juhlia synttäreitäni joutuen miettimään moniko täällä on ihan oikeasti mun kaveri ja poistumaan juhlistani takaovesta turvamiesten saattelemana. Kivempi on pysyä vaan tämmöisenä ihan tavallisena köyhänä Virtasena ja haaveilla Loton jättipotista, jonka saadakseen pitäisi varmaan kuitenkin lotota ensin...
Tyllerö: kiitos! Muori: ei kannata lotota ainakaan ensi viikolla. Mulla on meinaan melko varma voittorivi jo veikatuna..
Pöh mä mitään voittanut.