Teini talossa

Rahamies

Jaa

Nuorimmainen hukkasi kuukausi sitten lompakkonsa, jossa oli aika paljon rahaa, 80 euroa. Häntä ei asia tuntunut surettavan ollenkaan, koska ”saahan sitä rahaa lisää”.
Itseäni hieman ärsytti tämä tulevan sukupolven Nalle Wahlroosin asenne, mutta toisaalta omatpahan ovat rahansa, joten ajattelin, että kärsikööt nyt huolimattomuudestaan, ties vaikka yön pimeinä tunteina rahojaan muistellessa oppisi jotain.
No ei oppinut.
Meinaan että paikallisesta Citymarketista soitettiin äsken, että lompsa oli löytynyt jonkun hyllyn alta. Näin ollen tämä pieni kapitalisti oppi lähinnä sen, että ihan sama miten leväperäisesti rahojaan levittelee, lopulta ne tulevat kuitenkin takaisin.
Ei se kyllä lupaa hyvää pojan tulevaisuudelle. Päätyy vielä tätä menoa katuojaan tai vielä pahempaa, Stephen Elopiksi!

PS. Suuret kiitokset Citymarketin rahakätkön löytäjän rehellisyydelle, vaikka paha ei nyt sitten saanutkaan palkkaansa, vaan sen sijaan hutilus teki hyvän tilin.
 

Jaa

Kommentit (2)

Meidän hutilusten onneksi mukavia ja rehellisiäkin ihmisiä on vielä olemassa. Itse hukkasin muutama vuosi takaperin lompsani yhden kaupan kassalla maksettuani ostokset sitä ennen. Miten lie laukkuun laittaessa tähtäys osunut hutiksi ja pörssi livahtanut lattialle. Huomasin asian seuraavassa kaupassa, jonka kassalla en löytänytkään oravannahkojani. Oli sydäri melko likellä ravatessani etsimään kadottamaani. Itkin ja nauroin yhtä aikaa kaupan kassan nostaessa minut nähdessään lompuukkini esille ja kysyessä ystävällisesti kaipaanko kenties kyseistä esinettä...Loppu hyvin kaikki hyvin ja onneksi teilläkin. Täältä ruohonjuuritasolta katseltuna tämä meidän nallukka on kyllä luku sinällään ja ei voi kuin ihmetellä miltäköhän planeetalta hän kultalusikoineen tänne laskeutui hämmentämään... Vai pehmeneekö pää jos itsellä sattuu olemaan ympärillään liian kanssa hunajaa ja hilloa...
Luin Rajanaapurin ja ihastelin sen kielen käyttöä ja kielellä leikkimistä, mukavan kepeää luettavaa. 16v kirjoja ahmiva poikani otti sen myös käteensä ja luki yhdellä istumalla. Kysyin kommenttia ja hän sanoi, että oli hyvä, yllättävän hyvä suomalaiseksi!