Teini talossa

Rippijuhlat

Jaa

Noin sitä on sitten ensimmäiset rippijuhlat vietetty, niisk. Voikohan tästä päätellä, että lapset eivät enää ole ihan pieniä? Toinen kysymys, joka kulminoituu tämänkaltaisiin juhliin on se, että minkä helkutin takia aina jää pari kakkua yli? Ja mitä niille sitten pitäisi tehdä?

Pitäisi ymmärtää ja jo pikku hiljaa uskoa, että kun koettaa laskea, kuinka paljon tarjottavaa pitää olla, niin ottamalla 30 prosenttia laskelmista pois ollaan melko lähellä totuutta. Mutta kun ei sitä voi niin tehdä: tulee pelko perssiiseen että mitä jos pullat loppuvatkin kesken?

Vaan entä sitten? Kuolevatko vieraat nälkään, jos niiltä jää yksi ylimääräinen keksi saamatta ja joutuvatkin syömään toista laatua?

Mutta sellaista se on juhlien järjestäminen. Ja meillä sentään oli vain pari naapuria ja lähisuku. Eihän niistä tullut kuin 50 ihmistä...
 

Jaa

Kommentit (3)

Kertoo juhlien koko vain sopivan suvun valinnasta. Jos naapurienkin. Onnea koko perheelle, etenkin aikuistetulle. Vieraanne ovat osanneet syödä sivistyneesti; olin viikonloppuna synttäreillä, joissa muutamahko vieras totesi suolapalaa santsatessaan, ettei tullut kotona syötyä ennen juhlaa, kun oli kiire. Meinasi siinä loppua tarjottava kesken, kun aikuisilla ihmisillä oli hankittu hiuka. Onneksi lapset keskittyivät karkinsyöntiin, paitsi allekirjoittaneen kaksivuotias, joka tuli pyytämään pöydästä lisää suklaapalleroita. Eli ehkä teillä oli kakkujen suhteen pulaa kaksivuotiaista tai sitten ei ollut suklaakakkua.
Onnitteluni konfirmoidulle ja koko perheelle! Itsekin olin viikonloppuna oman kummilapseni rippijuhlissa ja huomasin olevani samaan aikaan sekä helpottunut että haikea, kun omassa perheessä nuo tilaisuudet ovat kaunis muisto vain... Pöydän ääressä pidin muuten puoleni ja söin ainakin neljän laskennallisen henkilön puolesta. Ahneuteeni oli hyvä selityskin: kummilapseni asuu kaukana ja niinpä läksimme aamulla jo kello 5 valumaan kohti kirkkoa ehtiäksemme harjoittelemaan siunaamista - ja niinpä pöydän ääreen ehdittyä olikin jo ihan oikeasti nälkä. Eli kakkupulmaan ratkaisuksi suosittelen ehdottomasti pitkämatkalaisten kutsumista paikalle...
Eihän se ole mies eikä mikään, joka ei saa paria kakkua tuhottua päivän aikaan eli syö ne itse.