Teini talossa

Rippileirillä

Jaa

Nuoriso on rippileirillä ja sieltä tuli hätäviesti: tuokaa sipsejä, karkkia ja kokista (lista oli oikeasti pidempi ja spesifimpi), koska täältä ei voi ostaa mitään ja mulla on koko ajan nälkä, kun ei näissä ruuissa ole ollenkaan ravintoa!

Selvä. Mun käsityksen mukaan rippileiri ei eroa muista leireistä siinä suhteessa, että sielläkään ei juuri muuta tehdä kuin syödä koko ajan. Vaikka onhan se tietenkin totta, ettei puurossa ja leivässä ja kotiruuassa juuri ravinteita ole. Kumma miten kukaan tulee toimeen sellaisilla.

Emme me tietenkään olleet ainoita, samanlaisia listoja olivat saaneet kaikki muutkin vanhemmat. Yhdelle pojalle oli tuotu peräti pizza ja kun meidän nuoriso sai siitä palasen, se tunki sen kokonaisena suuhun ikään kuin ei olisi saanut ruokaa sitten vuosituhannen vaihteen.

Meillä oli myös semmoinen funktio, että veimme sipsien lisäksi sinne tyttöystävän. Sitten lähdimme vaimon kanssa tunnin mittaiselle kävelylle, koska meidän tehtävämme oli täytetty emmekä halunneet katsella kun nuoriso pussailee. Tämän jälkeen ajoimme taas puolitoista tuntia kotiin. On hyvä, että vanhemmilla on selkeästi määritelty tehtävä tässä elämässä.

Lisäksi jouduimme leirillä jumalanpalvelukseen. Suostuin sillä ehdolla että sitten ei tänä vuonna tartte mennä joulukirkkoon. Hyvä puoli oli, että nuoriso on melkoisesti ripeämpää kuin vanhusto ja latelee isämeidät ja uskontunnustukset sellaista vauhtia, että kolme kertaa nopeammin kuin normaalisti. Näin ollen tilaisuus pysyi lyhyenä.

Kun nykyään työelämässä jatkuvasti vaaditaan tehostamista, esimerkiksi kirkon kannattaisi antaa kenkää kaikille papeilleen ja palkata tilalle 15-vuotiaita. Sunnuntaimessu tehostuisi vähintään 200 prosenttia ja kirkkoväkikin olisi luultavasti tyytyväisempää.
 

Jaa

Kommentit (3)

Juupa juu, ja sunnuntaimessun puolivälissä voisi pitää evästauon... Noihin 15-vuotiaisiin kun tunnetusti evästä mahtuu. Minulle jäi omien lapsukaisten ripariajoilta mysteeriksi - ei niinkään leirin ruokatarjonta - vaan seurakunnan suhtautuminen rippilasten tupakointiin. En tiedä lieneekö kyseessä kirkon virallinen kanta ja miten yleinen käytäntö, mutta jo ennen leiriä niin nuorille kuin meille vanhemmillekin tehtiin selväksi, että nuoret saavat sauhutella vanhempiensa luvalla sille varatulla alueella. Minun omantuntoni ja ymmärrykseni mukaan tupakkilaki kuitenkin kieltää moisen, ja enpä itse vanhempana olisi omille lapsilleni moista kirjallista lupaa lähtenyt rustaamaan (eivät tosin pyytäneetkään). Mutta oli se vaan vähän oudon näköistä kun eväitä viedessä korret olivat porsailla suissa, eikä sen enempää papisto kuin kanttoristokaan edes näön vuoksi kiinnittänyt asiaan mitään huomiota... Ehkä jälkihoito oli varattu haudankaivajalle pienellä viiveellä... Mutta väistämättä tuli fiilis että kirkko kosiskelee porukkaa riparille pikkuisen kyseenalaisin konstein... Ja ainakin minun mielestäni oli melko kaksinaismoraalista kieltää pelikorttien tuominen leirille (nehän voivat olla jollekulle raamattu ja rukouskirja...) jossa tupakkalain rikkominen oli ok...
Meillä kyllä riparilla oli tupakointi kokonaan kielletty (kävin kolme vuotta sitten) ja hyvä niin. Parempi niille, jotka eivät polta. Mutta korttia kyllä pelattiin ja paljon.
Meille tuotiin 70-luvun alkupuolella lenkkimakkaraa ja sinappia motskariveneellä laiturin päähän. Yöllä.