Teini talossa

Röökillä

Jaa

Kun on murrosikäinen talossa, illat ovat ihmeellisiä. Tai levottomia, kun ei oikein koskaan voi tietää, mitä siellä nyt oikein puuhataan. Etenkin vaimoa se hermostuttaa ja hänen on pakko käydä tarkastamassa tietyin väliajoin, että mitään katastrofia ei ole meneillään.

Tai ehkä pikemmin niin, että se katastrofi mikä on meneillään, ei aiheuta välitöntä hengenvaaraa kenellekään. Usein aiheuttaa, sillä joku saattaa olla virittelemässä saunan pesään tulta kahdelta aamuyöllä (harvemmin saa syttymään, mikä on hyvä). Yhtenä iltana joku oli paistamassa jauhelihaa kello kahdeltatoista. ”Kato että on sitten huomenna valmiina kun tulen koulusta”

Sehän oli itse asiassa mainiota omatoimisuutta, joskin toki kellonaika oli omituinen!

*

Eilen oli kauhean hiljaista, joten vaimo kävi katsomassa mitä tapahtuu ja lopulta nuoriso löytyi kellarista takki päällä tekstailemasta. Ei selittänyt.

Mutta ei se toki kovin vaarallista ole, paitsi pitkällä tähtäimellä. Takki kun oli varmaankin siksi, että hän oli menossa ulos ja jos hän oli menossa ulos, hän oli joko menossa auttamaan mummoja kadun yli tai tupakalle. Koska meillä ei ole katuja, epäilen jälkimmäistä. Tupakointi on hieno harrastus, josta on puhuttu kyllä moneen otteeseen, mutta vähänpä tuo auttaa. Täytyy vain toivoa, että se loppuu joskus.

*

Itse aloitin tupakoinnin 13-vuotiaana. Poltin kuin korsteeni – joka on muuten laivan savupiippu, jos joku ei tiedä – noin 15 vuotta ja lopetin. Se oli elämäni vaikein projekti, se lopettaminen. Pari kertaa onnistuin olemaan ilman tupakkaa muutaman kuukauden mutta sitten aina repsahdin. Lyhyin tupakkalakkoni taisi kestää kymmenen minuuttia. Kun sitten lopulta onnistuin vannoin, etten enää ikinä maista tupakkaa enkä sikaria, siis yhtään, koskaan. Siinä päätöksessä olen pysynyt ja se on hienoin päätökseni ikinä.

Tein muuten niin, että päätin istua ensimmäisen tupakoimattoman viikkoni joka päivä savuisessa baarissa juomassa olutta. Jos siitä selviäisin, mitään pahempaa ei voisi olla edessä. Se toimi.

Kun oli murrosikäinen, omat vanhempani kyllä tiesivät, että poltin ja paheksuivat sitä, mutta eivät he sille tietenkään mitään voineet. Ei sille kukaan mitään voinut, ei sitten aikuisena edes vaimo: olimme yhtä aikaa lakossa ja poltin kerran pari salaa häneltäkin ja eikös se perkele tullut kulman takaa juuri silloin kun vetelin savujani...

Alkuriidan jälkeen tapaus kuitenkin opetti meille molemmille yhden asian: kumpikin on vastuussa viime kädessä vain itselleen. Vaimo päätti, että hän lopettaa joka tapauksessa ja minä teen mitä teen. No, minäkin siis lopulta onnistuin.

*

En usko, että vanhemmat edelleenkään voivat lapsensa tupakoinnille mitään. Se ei tietenkään tarkoita, että asia pitäisi hyväksyä. Kyllä siitä sopii ja pitää nalkuttaa. Jos näkee tupakka-askin se pitää takavarikoida. On viisasta kertoa, että tupakointi on paitsi inhaa ja pahanhajuista myös oikeasti vaarallista. Siihen kuolee, ja ihminen joka tupakoi elää huonokuntoista elämää.

Mutta ei siitä naputtamisesta suurempaa iloa ole. Nuorena ihminen on kuolematon. Mitä hyötyä on kertoa kuolemattomalle, että johonkin voi kuolla? Mitä se häntä hetkauttaa?

Myönteistä on, että yleensä ottaen tupakointi on vähentynyt nuorison keskuudessa. Jossain määrin myönteistä lienee myös sähkötupakka, joka on nuorison mielestä cool. Se kun ei ole lainkaan sellainen mörkö kuin oikea tupakka. Se ei edes haise pahalta.

Mutta vaikka en ole porttiteoria vannoutunut kannattaja, niin hyvin pienen otannan perusteella sähkötupakasta on näköjään siirrytty myös oikeaan. Siksi sitäkin lienee syytä vastustaa ja olisi viisasta, että sen hankkiminen olisi yhtä hankalaa kuin oikean röökinkin.

Jaa

Kommentit (5)

Teinin ja vanhemman välisessä kissanhännänvedossa on vähän juuri tuota, että vanhemmat opettelevat luopumaan vastuustaan teinistä ja teini opettelee ottamaan vastuun. Hahhah, teini tekee omat mokansa ja vanhempien pitää koittaa kestää se (en kestä!)
Meidän ei onneksi tarvinnut tapella tupakasta oman teinimme kanssa. Tupakasta olisin vielä jaksanutkin tapella asian vaatimalla paatoksella ja vakavuudella, mutta nuuskasta en. Nuuska on mulle jotain ihan käsittämättömän järjetöntä ja ällöttävää. Voin ymmärtää miksi tupakka saattaa teinin mielestä olla jotenkin coolia (oli se munkin mielestä aikanaan), mutta nuuska?? Kuvitelkaapa James Bond smokissaan tunkemassa nuuskabiittiä huuleensa. Eikö onnistu? Kappas! Jos olisin saanut teinin kiinni nuuskaamisesta, olisin luultavasti karjunut:”Polttaisit nyt prkl ees tupakkaa!”
Omalle nuorisollemme pitämässä tupakointi tietoiskussa (joka tuli ajankohtaiseksi ns. käryn käytyä) kerroin omasta nuoruudestani, jolloin minunkin "piti" (olikohan pakko...) aikani kessutella, mutta onneksi tulin järkiini ajoissa ja lopetin. Tosin järjelläni ei ollut osaa eikä arpaa lopettamiseni kanssa, vaan varsinainen syy oli isäni noihin aikoihin aloittama tupakkalakko, josta myös kerroin yhtään kaunistelemattoman version tupakointiaan vasta aloitteleville noviiseille. Lopettaminen kolmenkymmenen vuoden kessuttelun jälkeen ei todellakaan ollut helppoa - ei myöskään iskäni lähipiirille... Ukko oli kuukausitolkulla kuin persiiseen ammuttu karhu.
Itse aloitin tupakanpolton 7 vuotiaana,silloin ei ollut ikärajaa tupakan ostossa.Sippitopaksi nimitettiin 10 kpl pikkutupakkeja ja salaa mentiin 4 hengen(kavereiden) kanssa metsään polttamaan.No kerran isä sai meidät kiinni kiven takaa piilosta ja ilmoitti sitten kavereiden vanhemmille mitä on nähnyt.Sen jälkeen ei menty enää samaan paikkaan tupakoimaan.Siitä huolimatta jatkoin itse tupakointia 17 vuotiaaksi asti(piippu,sikarit,sätkätupakka) tupakanpolttoa.Sitten tulin raskaaksi ja tupakanpoltto jäi odotusajaksi,jatkoin sitten sikareilla satunnaisesti ja nykyisin ei mene monta sikaria enää vuodessa.Kyllä se on niin,että teinien pitää saada kokeilla tupakanpolttoa,ja jos se ei maistu hyvälle niin silloin osaavat kyllä lopettaa ihan itse. En puolustele tupakanpolttajia ja jos huomaan lapsenlapsellani tupakat,niin kyllä otan välittömästi pois ne häneltä.
Itse olen aloittanut tupakoinnin teininä. Vanhemmat eivät siittä oikeastaan välittäneet ja se jäi heti tavaksi. 12vuoden jälkeen lopetin pitkän sairasteluprosessin seurauksena. Osaksi sairastelu johtui tupakista. Viime kesänä yllätin oman teinini polttelemassa kaverinsa kanssa. Olrtiin lähdössä reissuun ja kaveri oli tulossa mukaan. Vedin sellaiset kilarit että pelästyivät poijat kunnolla. Kaverin mukaan lähtö peruttiin asap. Vanhemmat hakivat hänet kotiin. Älypuhelin otettiin niin kauaksi pois että nähdään ettei tupakkia enään poltella. Puhelin piti viedä pojan nukkuessa sillä niin kova taistelu siittä tuli. Aamulla herätessä odotti prepaidliittymä ja parin kympin näppäinpuhelin poikaa. Äiti sai vastaanottaa aikamoiset raivarit. Kaapin ovet potkittiin hajalle jne. Mut periksi en antanut. Tähän asti oppi on mennyt perille eikä rööki ole haissut. Tarkkana olen ollut ja tutkinut ja penkonut. Itse olisin toivonut omilta vanhemmiltani samanlaista rajojen laittoa. Eihän teini osaa vielä ajatella. Meidän aikuisten on tehtövä kaikkemme ja enemmänkin jotta tupakki ei tule tavaksi. Itse tiedän miten se voi viedä melkein hautaan asti.