Teini talossa

Ruohonleikkuriostoksilla

Jaa

Kävin ostamassa uuden ruohonleikkurin. Edellisessä ei sinänsä ollut kuin yksi pienen pieni vika. Tai ei siinä leikkurissa ollut mutta meijän pihassa oli.

Kun ostin sitä edellistä myyjä kysyi, että onko pihanne tasainen. Muistelin asiaa hetken ja sanoin, että on se. Myyjä myi sitten semmoisen leikkurin, joka ei ollut itsevetävä. Kun palasin sen kanssa kotiin ja ajoin mäkeä ylös sinne missä talomme seisoo, aloin epäillä tätä tasaisuusasiaa.

Kun astuin autosta ulos käsitin, että tontillamme ei ole yhtään tasaista kohtaa, ei ees meijän olohuoneessa (oon tehnyt sen lattian itse). Itse asiassa kun oikeen katto niin jos olis nurtsilla ollu alppitorvi, olis saattanut kuvitella olevansa Alpeilla. Laitoin siis rakkaan Pikku Heidi -asuni päälle ja jodlailin siinä pari kesää sen ihan helevetin painavan ei-itsevetävän leikkurin kanssa kunnes kyllästyin ja hankin nyt siis uuden. Se on niin kevyt, että tällainen hentoranteinen kirjailijakin jaksaa työntää sitä saamatta tuberkuloosia. Oi onnea, oi autuutta!
 

Jaa

Kommentit (1)

Onnea uuden koneen kanssa! Kun muutimme uuteen (ikivanhaan) taloomme, niin ennekuin osakaan muuttokamoista oli saatu purettua, oli jo upouusi päältäajettava ruohonleikkuri pihassa. Mulle se tuli todellisena yllätyksenä, mutta varmaan ollut isännän haave jo pitkään. Lapset kyllä saa paremmin ajamaan nurmikkoa kun ei tarvitse hikoilla työnnettävän kanssa. Myös se itsevetävämalli saa hikipisaroita aikaan kun tarpeeksi puskien alusia ajelee. Nyt se on taas alkanut; kesä ja ruohon leikkuu!