Teini talossa

Saako teille olla kahvia?

Jaa

Ylessä oli juttu siitä, kuinka teitittely on nykyään Suomessa niin hankalaa, ettei oikein kukaan enää tiedä, milloin sitä pitäisi harrastaa.
Niinhän se on. Itse joudun toimittajan ammatin kautta aika usein erilaisten vieraiden ihmisten kanssa tekemisiin ja silloin tähän ongelmaan törmää tuon tuosta. Olen ottanut lähtökohdaksi, että vanhempia, tuntemattomia ihmisiä teititellään - etenkin puhelimessa, kun ollaan tekemisissä ensimmäisen kerran. Silloin tosin teitittelen varmuuden vuoksi lähes aina, kun ei sitä voi tietää, minkä ikäinen se proffa siellä toisessa päässä on. Ääni antaa tietenkin vähän viitettä.

Paikallisen kaupan kassalla taas aika monet nuoremmista tytöistä teitittelevät minua - oletan sen olevan ihan firman käytäntö. En erityisemmin kaipaa teitittelyä, muttei se minua siinä tilanteessa häiritsekään. Oikeastaan se kuulostaa ihan hauskalta. Hauskalta siksikin, että teitittelyn harvinaisuus ja outous saa kiinnittämään siihen huomion ja pohtimaan sitä. Harvoin sitä kaupan kassalta nimittäin lähtee pohtien kohti kotia.

Kasvotuksin kun tapaa, tilanne on hiukan helpompi, kun voi arvioida toista ja tehdä päätelmiä minkä tyyppinen ihminen hän on. Nämä arviot tietenkin voivat mennä metsään, joten silloinkin on usein järkevää ainakin aloittaa teitittelyllä ja jos tilanne sitten siltä tuntuu, siirtyä sinutteluun.

Toki voi sinuttelulle kysyä myös luvan, mutta kun se taas tuntuu jotenkin oudolta. Ei näillä lakeuksilla ole tavattu paljon lupia kysellä.

On vaikeaa, on.

Sitten on vielä arvoasema: presidenttiä teititellään, se on selvä. Pääministeriäkin. Mutta riviministerit alkavat olla jo vähän siinä ja siinä. Aiemmin tämä jaottelu perustui mielessäni siihen, että riviministerit istuvat  valtakunnanoikeudessa tuon tuosta, mutta nyt jos Vanhaselle käy samoin, lopetan myös pääministereiden teitittelyn (siis teoriassa, en minä niitä tapaa), sillä teitittelyssä kyse on kuitenkin viime kädessä arvostuksen osoituksesta ja arvostuksen pitäisi lähteä edes hiukan sydämestä.

Yksi erittäin ikäväkin ulottuvuus teitittelyssä on: kun kerran nyrkkisääntö on, että vanhempia ihmisiä teititellään, niin siinä vaiheessa kun nuoret tyttöset alkavat teititellä, tietää, että ne saumat menivät jo ja että heidän bileisiinsä ei enää ole asiaa. On toisin sanoen tullut kypsään, teititeltävään ikään.
 

Jaa

Kommentit (5)

Nuoruus ja kauneus on haihtuvaa, ikä ja rumuus lisääntyy. Ankaraa mutta totta. Onneksi minua sentään vielä nykyisinkään harvoin teititellään. Se tuntuu aika vieraalta korvissani; vaistomaisesti vilkaisen olkani yli tarkistaakseni kenelle toinen puhuu vaikka minuun katsookin. Ja olenpa törmännyt muutamiin iäkkäämpiin henkilöihin, joita itse ihan vaistomaisesti tuppaan teitittelemään, ja jotka melkein loukkaantuvat teitittelystä. Ja toisiin, jotka odottavat heitä teititeltävän, vaikka ikä ja asema eivät ehkä ihan vielä sitä edellyttäisikään. Pitäisi varmaan olla rasti otsassa merkkinä sopivasta puhuttelutavasta.
Ensin sitä on vauva, lapsi, tyttö, sitten teini, täti tai rouva. Tähän asti on päästy. (Muistan miten katkera parikymppinen samanikäinen serkkutyttö oli, kun naapurin kolmevuotias poika puhutteli minua tyttönä ja serkkua tätinä). Muija- ja akkaikä alkaa lähestyä, ehkä ämmääntyminen ja mummoontuminenkin. Mitenkähän nämä ikävaiheet menevät miespuolisilla?
vauva, lapsi, poika, teini, teini, teini, teini ja jos asiat menevät todella huonosti, äijä. Jos elää yli 60-vuotiaaksi, mies. Jos yli 80-vuotiaaksi, ukko
Hei Roope! Kiitos kaikista nistä nauruista, oivalluksista ja liikutksen kyynelistä, joita olet vuosien varrella meille uskollisille lukijoillesi ja ihailijoillesi tarjonnut. Eilen kotia kolahtaneessa Kotivinkissä oli kuitenkin kolumnissasi aloitus, jonka olisin toivonut sinun miettineen hieman pidemmälle. Vertasit itseäsi leikillään transsukupuolisiin ihmisiin. Hauska oivallus ehkä sinänsä, mutta mutta... Oletko koskaan tavannut transsukupuolista ihmistä? Oletko kuullut hänen niin henkisistä kuin fyysisistäkin kivuistaan asian tiimoilta? Sukupuolenkorjausleikkaus, koko prosessi on valtava ja siihen liittyy paljon ahdistusta, surua, häpeää ja usein valitettavasti lähimpien halveksimista, jopa hylkäämistä. Suosittelen tutustumista esim lähimmän Setan transsukupuolisten ryhmään. Kuuntele heitä. Voi oppia jotain, mikä saa sinut näkemään monta asiaa uudessa valossa. Mutta olethan varovainen kirjoittaessasi heistä. Ettet enempää satuttaisi ihmistä, jolla muutenkin on jo vaikeaa! Kirjoitu ...
Allekirjoitan tuon miesten ikäkausimääritelmän. Lisäksi miehet ovat vielä tosi alttiita kaikkinaisille pähkähulluille vaikutteille. Pahoin pelkään saavani kevään mittaan syntymä- tai äitienpäivälahjaksi hiidenkiven - meillä kun yksi ikiteini innostui suunnattomasti toisen ikiteinin keksinnöstä. Kiitti vaan kovasti Roope! Tekisipä mieleni sinutella isolla ässällä - jotkut ideansa voisi kolumnistikin säilyttää ihan vaan siellä kotipiirissä...