Teini talossa

Sairas mies

Jaa

Torstai-iltana se alkoi. Olin jo sängyssä, kun yhtäkkiä alkoi kutittaa kurkusta ja seuraavaksi se (siis kurkku, ei sänky) sitten olikin jo ihan tulessa. Nenä alkoi valua niin kuin vesihana ja kuume nousi. Nukkumisesta ei tietenkään tullut mitään.
Perjantai meni täysin Pelastusarmeijalle, niin kuin meni lauantaikin. Ja sunnuntai. No, sunnuntaina sentään olin jo paranemaan päin, joten saatoin siellä sohvan pohjalla edes tehdä töitä, mikä oli laiha lohtu, mutta lohtu kuitenkin.
Metsurin ammatissa sekään ei olisi onnistunut.
Nyt alkaa flunssa olla takanapäin, vaikka vieläkin kurkku on hellänä. Hetkeen ei näin rajua lenssua ole ollutkaan. Yleensä kun minulle tulevat nämä taudit joskus puolen päivän tietämillä, sitten yskäisen pari kertaa ja kahteen mennessä olen terve taas.
Hyvä niin, sen verran kurjaa oli sairastaa ihan oikeasti. Jo pelkästään se päiväkausien makaaminen on sellaista, että tuntuu kuin koko ruumis näivettyisi ja selkä jumiutuisi samanlaiseen kuntoon kuin Espanjan talous. Henkisestä puolesta puhumattakaan: on masentavaa, kun ei jaksa tehdä yhtään mitään.
Toisaalta tällainen pieni muistutus omasta kuolevaisuudesta on silloin tällöin hyväksi. Nyt muistaa taas pienen hetken olla kiitollinen siitä, että keskimäärin saa elää kovin terveenä ja vieläpä onnistuu välttämään suurimman osan kiertolaispöpöistä.
 

Jaa

Kommentit (2)

Totta töriset. Minutkin erilaiset hyppypöpöt tapaavat yleensä kiertää kaukaa (kop,kop - ontto on...). Onneksi, ja ennen muuta lähimmäisteni onneksi. Silloin harvoin kun tauti iskee, olen nimittäin maailmankaikkeuden hankalin, kärttyisin, kärsimättömin ja ärsyttävin potilas. Minulta katoaa silloin kokonaan ajan taju, ja känisen ja kiukkuan sairastaneeni viikkotolkulla vaikka oikeasti olisin ollut taudin kourissa puoli päivää...
Potilaana olo on taitolaji. Tärkeintä on jatkuva ininä ja valitus, sellainen niin hiljainen, että se kuullaan ja siihen ärsyynnytään, mutta joka kuitenkin antaa kuvan siitä, että tässä muka kärsitään ihan yksin eikä haluta häiritä muita.